Mitäs tässä parin kuukauden aikana onkaan tapahtunut? Tiivistettynä: olen palannut Suomeen, olen ensiapupäivystänyt, käynyt kirjamessuilla, ollut avustamassa tv-kuvauksissa, hakenut töitä, hakenut au pair-hommia, en ole saanut töitä (ehkä juuri au pair-suunnitelmien takia), nähnyt kavereita, vieraillut sukulaisilla, vieraillut lakkiaisissa, päivystänyt vähän lisää, remontoinut, tehnyt muuttohommia ja viettänyt joulua. Ja saanut au pair-paikan.
Niin hyvin kuin olenkin viihtynyt Suomessa, kaikuu vieläkin korvissa maailman kutsu. Jäihän se vähän kaivelemaan kun edellinen reissu jäi suunniteltua lyhyemmäksi, ja siksi mielessä olikin aina ajatus, että voisi lähteä vielä kevatkaudella johonkin, jos vain löytyy mukava perhe helposti. Eilen sitten varattiin lento ja 8.1. vie tieni takaisin Saksaan ja baijerilaismaisemiin!
Tällä kertaa edessä on niitä perinteisempiä au pair-hommia. Uudessa isäntäperheessäni on suomalainen äiti, saksalainen isä, sekä 5-vuotias poika. Tehtäviin kuuluu juuri sitä tyypillistä päiväkodista hakemista ja harrastuksiin viemistä, sekä leikkimistä ja ajanviettoa perheen pojan kanssa. Kyseinen perhe löytyi taas kerran sieltä AuPairWorld:sta. He ottivat minuun yhteyttä sivustolla, ja jatkoimme yhteydenpitoa sähköpostitse ja Skypellä. Perhe vaikuttaa aivan huikean mukavalta, heillä on ollut ennenkin au paireja, ja homma on sujunut hyvin. Sijaintikin on tällä kertaa kätevämpi, sillä perhe asuu Münchenin esikaupunkialueella, jossa kulkee S-Bahneja (=lähijunia) sekä busseja, eikä U-Bahnkaan (=metro) ole tuhottoman kaukana. Münchenin keskustaan pääsee noin 25 minuutissa, ja lähialueellakin luulisi olevan muita au paireja.
Lähtöön on tällä hetkellä alle kaksi viikkoa, hui! Odotan kyllä innoissani reissua, varsinkin kun pääsen taas palaamaan tutulle seudulle, jossa on syksyn reissun jäljiltä muutamia tuttuja au pair-kavereita. Harmi vain että australialainen melkein-synttärikaimani on jo lähtenyt jatkaamaan Euroopan kiertomatkan kautta takaisin kotimaahansa. Vähemmän innolla kuitenkin odotan sitä, kun pitää taas kerran lähteä pois Suomessa asuvien kavereiden keskuudesta, enkä tosiaan näe heitä taas pitkään aikaan. Tavoitteenanihan olisi tällä kertaa olla sinne kevään lopulle saakka, kuten alunperin suunnittelinkin. No mutta, toisen kerran se vain kirpaisee, ja kokemuksesta tiedän että mielen haikeus vaihtuu nopeasti iloon ja innostukseen. Ja kaikki kyllä odottaa täällä paikallaan.
Innolla odotan myös että pääsen pois lumen ja pakkasen keskeltä. Vaikka Münchenissäkään ei ole talvella varsinaisesti lämmin, siellä sentään on harvemmin miinusihanliikaa asteita pakkasta. Siihen se lämpötila jää nollan hujakoille, tai ehkä muutaman asteen alle. Luntakaan ei käsitykseni mukaan tavallisesti sada yhdessä yössä sellaista polviin asti ulottuvaa kerrosta, ja kevätkin tulee varmasti aikaisemmin kuin pohjoisessa.
Tällä kertaa pääsen toivottavasti nauttimaan omasta vapaa-ajasta paremmin, oppimaan enemmän kieltä ja kiertelemään ympäri Saksaa ja Eurooppaa. Uskoisin, että hyvä reissu tulee.
-Sini
