Maaliskuun meininkiä

Juuuuuuu, että hiljaista on ollut täällä blogin puolella. Ei siksi että mitään kirjoittamisen arvoista ei olisi tapahtunut, ennemminkin päinvastoin. Jo kolmatta viikkoa kielikurssi on pitänyt minut kiireisenä neljänä arkipäivänä viikossa. Siellä siis kulutan maanantaista torstaihin kolme tuntia iltapäivällä, ja kurssilta suoraan kiiruhdan hakemaan muksun tarhasta. Perjantai on sitten se viikon ainoa päivä jolloin tulee vietettyä vapaa-aikaa nimenomaan kotosalla, mutta en sitten taas jaksa kuluttaa kaikkea sitä aikaa läppärin äärellä. Niin että juu, ehkä sitten kielikurssin jälkeen tulee juttua taas tiheämpään tahtiin.

Käyn siis tosiaan DeutschAkademien neljän viikon intensiivikurssia Münchenin keskustassa. Kurssini on tasoa A2, eli ei ihan alkeiskurssi mutta aika alhainen kuitenkin. Edellisestä lukiossa luetusta kurssista on kuitenkin se kaksi vuotta ja sen jälkeen on unohtunut vaikka ja kuinka paljon siitä alkeellisestakin kielitaidosta. Kurssilla tulee siis kerrattua paljon sekä tietysti opittua uutta, ja ennen kaikkea saan sitä kaipaamaani puheharjoitusta. Luen ja ymmärrän perusjuttuja kohtalaisen hyvin, mutta puhe ei ole luonnistunut kahvila-asiointia vaikeammissa tilanteissa. Kurssillani on kymmenen osallistujaa - tai oikeastaan enää yhdeksän koska yhtä ei ole näkynyt ensimmäisen viikon jälkeen - joten suuresta joukosta ei tosiaankaan ole kyse. Tiivistahtisten oppituntien lisäksi täytyy kotonakin jaksaa opiskella itsenäisesti, muuten ei tunneilla opitut asiat jää kunnolla päähän. Tällaisen intensiivikurssin hinta on selkeästi korkeampi kuin tavallisen kurssin, mutta itse olen ainakin tyytyväinen nopeaan opiskelutahtiin, varsinkin kun olen täällä Saksassa vain tämän kevään.

No mutta mitäs muuta? Pistetäänpä taas kuukauden tapahtumia astetta tiiviimpään pakettiin:

Kuun ensimmäisenä viikonloppuna vietettiin hostperheen isän synttäreitä. Siinä meni eräs lauantai-ilta juhlia järjestellessä, mutta tietysti au pair auttaa tarvittaessa. Nämä viikonlopputyöt ovat kuitenkin omalla kohdalla erityinen poikkeus, joten en viitsi niistä mieltäni pahoittaa. Perheen apulaiseksihan au pair on nimenomaan palkattu. Juhlissa ei mennyt kuitenkaan koko iltaa, vaan kun olin laittanut muksun nukkumaan, sain lähteä vapaalle. Onneksi oli siistimmät vaatteet jo valmiiksi päällä, joten ei muuta kuin junaan ja keskustaan! Menin vanhan tutun Euro Youth Hostelin baariin, jossa tapasin illan bileporukan. Vaihteeksi tapasin ainoastaan suomalaisia au paireja, ja pääsin taas kerran puhumaan suomea omanikäisteni seurassa. Kovasti se sellainen rentouttaa aina välillä. Kavereitakaan ei luonnollisesti voi koskaan olla liikaa, ja nämä muut suomitytöt olivat kaikki oikein mukavia.

Juhlien tarjoilua

Bileilta jatkui Euro Youth Hostelin jälkeen Gecko-klubilla, jossa sitten tanssittiin yön viimeiseen junaan asti. Sunnuntaina sopivasti unta, mutta ei liikaa, ja päiväkahveille suomityttöjen kanssa. Kahvittelun jälkeen tapaamaan meksikolais-jenkkikaveriani ja suunta kissakahvila Katzentempeliin. Omaa kissaansa kovasti kaipaava au pair sai helpotusta erotuskaan päästessään pitkästä aikaa rapsuttelemaan pieniä karvaisia palleroita, jotka tallustivat ympäri kahvilaa. Purr. Kissojen jälkeen suuntasimme päiväkävelylle Englischer Garteniin ja katselimme hetken aikaa surffaajia joen varrella. Meinasimme lähteä vielä Olympiaparkiin kiertemään, mutta ilta alkoi kovasti hämärtyä ja päätimme jättää kohteen toiseen kertaan.

Seuraavalla viikolla töitä, töitä, tiistaina hengailua au pairien kanssa Kennedy'sissä ja keskiviikkona uusimman jenkkikaverin kanssa ruokailua Hard Rock Cafessa. Paikallisessa HRC:ssä on muuten aivan mahtava palvelu ja huiput työntekijät! Meidät pöytiin ohjannut miestarjoilija höpötteli hetken kanssamme niitä näitä, ja antoi meille vielä puhelinnumeronsa jos haluaisimme lähteä joskus bilettämään.  "Don't worry, I'm not a creepy dude or anything, I'm gay", hän vakuutteli ja toivoi meidän ottavan yhteyttä kun baari-ilta innostaa. Kovin oli valloittava ja välitön persoona! Muutkin tarjoilijat kävivät välillä pöydässämme kertomassa, että he haluavat meidän saavan hyvää palvelua, ja että jos tarvitsemme mitään, voimme kertoa toiveemme heille. Toivoimme ruokaa ja juomaa, ja sitähän myös saimme. Onnellisina ja vatsat täynnä lähdimme ravintolasta kotiin.

Kissakahvilassa oli vain vegaaniruokaa. En muista mistä rehuista tää soppa oli tehty mut ihan törkeen hyvää oli!!

Crazy catlady elementissään

Töitä, töitä taas, mutta samaisen viikon perjantaina iskä tuli viimein Müncheniin!! Perjantaina kävimme Augustinerilla syömässä, sillä muistelin parin vuoden takaiselta joulumarkkinamatkalta että sieltä saa hyvää ruokaa. Niin ja tietysti hyvää olutta. Lauantaina teimme päiväretken München - Garmisch-Partenkirchen - Ettal - Oberammergau - Andechs - München. Sunnuntaina retkikohteena Passau. Maanantaina Olympiapark ja tiistaina lentokenttä, sillä Lufthansan lakon takia iskän täytyi saada keskiviikkoinen lento uudelleenreititettyä. Näistä päivistä tulee todennäköisesti oma postauksensa, kunhan on enemmän aikaa kirjoitella.

Brauerei Pfanne Augustinerilla

Isä-tytär-selfie Oberammergaussa, molemmat sopivasti alppiauringon sokaisemia

Loput siitä viikosta olin vapaalla - mitä nyt kielikurssilla tietysti kävin - sillä isäntäperhe oli hiihtämässä. Lauantaina kävin kavereiden kanssa Bayerische Filmstadtissa, jossa on kuvattu hurja määrä saksalaisia tv-sarjoja, sekä joitain ulkomaisia elokuvia. Muun muassa Suomessakin pyörivä elokuva Big Game on osittain kuvattu siellä. Filmstadtin jälkeen jatkoin yhden brittikaverin kanssa Euro Youth Hostelin baariin parille drinkille, ennen kuin siirryimme muutaman muun au pairin kanssa syömään illallista iranilaiseen ravintolaan. Olihan persialainen uusi vuosi, ja yksi porukassa olevista au paireista oli puoliksi iranilainen. Hirrrrveän hyvää ruokaa ja uusia tuttuja, jotka asuvat vieläpä saman S-Bahn-linjan varrella kuin minä.

On riisiä ja soosia ja kebabii, kaikki lähti raflasta ruokakoomassa

Sunnuntaina nousin siinä yhdentoista aikaan ja hiivin keittiöön, jossa hiihtoreissulta palannut perhe oleilikin. Muksu oli erossa vietetyn viikon jälkeen erityisen iloinen nähdessään minut, ja heti piti mennä katsomaan lomakohteen leikkihuoneessa askarreltuja lennokkeja. Muksu suuntasi kuitenkin parin tunnin päästä kaverinsa synttäreille, ja minä jäin tekemään suunnitelmia päivälle. Joo joo, muksu on kiva ja kaikkea, mutta en halunnut kuluttaa vapaapäivääni leikkien viisivuotiaan kanssa. Ainahan viikonloppuisin saa leikkimisestä kieltäytyä mutta ikävältä olisi tuntunut. Parempi siis paeta. Tapasin kaveria kaupungilla, söimme vähän döner kebabia, ostimme viinipullon ja salakuljetimme sen baariin. Halvempaahan täällä on juoda baarissa kuin Suomessa, mutta pitkä ilta futispelin äärellä tulee täälläkin au pairin budjetille kalliiksi. Tilasimme yhdet juomat, ja lopun iltaa nämä pahikset kaatelivat juomaa omasta pullosta laseihinsa. Ei ollut hirveää ruuhkaa baareissa, joten emme edes vieneet maksavien asiakkaiden istumapaikkoja.

I didn't choose thug life, thug life chose me, hörpitään neljän euron Chardonnayta baarissa

Sitten se arki taas koitti ja työtä, työtä tuttuun tapaan. Hostäitikin lähti pariksi päiväksi reissuun, joten olen ollut täällä muksun ja hostisän kanssa kolmistaan muutaman päivän. Ihan chilliä meininkiä. Mutta taas se viikonloppu koittaa!

Eilen leikittiin Playmobil-eläimillä, muksu valitsi itelleen leijonia ja kirahveja sun muuta, mut au pair tykkäs enemmän näistä täpläsilmistä

Ensi viikon on varmaan edelleen hiljaista täällä blogin puolella, kun on kielikurssin viimeinen viikko, mutta eiköhän kirjoittaja sitten taas aktivoidu.

-Sini

Helmikuu takana

Niin ja maaliskuutakin on kulunut jo muutama päivä ja sinne se helmikuu tosiaan hujahti. Niin se aika vain kuluu ja puolivälikin rupeaa jo kohta häämöttämään. Hurjaa. Hyvin menee edelleen eikä epäilystäkään etteikö hyvä meno jatkuisi. Kotityöt sujuu aikalailla rutiinilla, päivisin siivotaan ja iltaisin leikitään, viikonloput huilataan ja kavereita nähdään aina mahdollisuuden tullen.

Tässä viimeisen viikon sisällä olen tuttuun tapaan nähnyt kavereita. Tiivistetäänpäs viikonlopun tapahtumat kivaan pieneen pakettiin.

Viime viikonloppu pyöri vahvasti ravintolaruoan ympärillä: Perjantaina pulled porkia Hard Rock Cafessa, lauantaina pannukakku-lihaliemikeittoa (ihan hyvää jännästä olemuksesta huolimatta) Hofbräuhausissa ja sunnuntaina burgeria Hans im Glückissä. Rahaa palaa ravintoloihin, mutta tuleepahan syötyä hyvin ja tärkeintä että myös hyvässä seurassa. Tapasin jopa uusia ihmisiä, taas yksi jenkkityttö, ja tutustuin paremmin entisiin tuttavuuksiin sekä Münchenin kaupunkiin. Lauantaina ennen ruokailua kiertelimme vähän kaupungilla, porukassa oli yksi Pohjois-Irlannista kotoisin oleva tyttö joka oli ollut au pairina viime kesästä asti. Vaikka itsekin olen ollut täällä jo pari kuukautta, näin hurjan paljon uutta! Tämä meidän "oppaamme" oli itse käynyt aiemmin Münchenin ilmaisella ja opastetulla kävelykierroksella ja sieltä poiminut kohokohtia. Pitäisi kyllä itsekin joskus raahautua sinne kierrokselle, kaikki tuntuvat sitä kehuvan.

Viikonlopun ainoa ruokakuva, jälkkäriä Hans im Glückissä.

Sunnuntaina oli taas vapaapäivä, sain sovittua illallisseuraa, mutta kaupunki houkutti jo ennen iltaa. Halusin mennä elokuviin, mutta lyhyellä varoitusajalla en saanut ketään lähtemään mukaan. Seuran puute ei minua kuitenkaan estä menemästä, ja 13.45 olin eräässä pienessä paikallisessa elokuvateatterissa katsomassa Stephen Hawkingin elämästä kertovaa Theory of Everything -elokuvaa. Leffateatteri piti valita huolella, sillä Saksassa on tapana dubata kaikki ulkomaiset elokuvat ja ohjelmat. Tämä teatteri näytti kuitenkin alkuperäisversioita ja sehän sopii. Elokuva oli oikein hyvä, pisteet Eddie Redmaynelle erinomaisesta näyttelijäntyöstä, ei ihme että roolista napsahti Oscar-palkinto. Mielestäni elokuva kuitenkin loppui vähän töksähtäen, lopetukseen olisi tekijät voineet panostaa enemmän.

Koska rajaaminen on nössöille niin iloitkaa tästä kehnosti asetellusta pystysuuntaisesta kuvasta.

Pari päivää siinä sitten meni arkisissa tunnelmissa, kunnes eilen pääsin taas sosiaalisen elämän makuun. Muksu Suomi-kouluun ja au pair vapaalle! Olin siinä jo puoli viiden aikaan vapaalla ja sopinut tapaavani espanjalaista kaveriani kahvin - tai oikeastaan chai laten - äärellä. Pari tuntia siinä vierähti, kunnes kaverin piti lähteä jatkamaan matkaa. Hetken aikaa kulutin kaupungilla ennen au pairien lähestulkoon perinteistä karaokeiltaa Kennedy's:ssä. Marienplatz ja julkiset menopelit alkoivat täyttyä jalkapallofaneista, väriloistosta päätellen FC Bayernilla oli peli alkamassa. Mikään muu ei kyllä taida saada saksalaisia yhtä sekaisin kuin jalkapallo. Siellä missä oli jalkapallofaneja, oli myös lukuisia poliiseja partioimassa, ja kyseinen meininki on ihan normaalia ympäri maata. Ihan hauskaa aistia tunnelmaa, vielä kun pääsisi stadionille katsomaan. FC Bayernin peleihin on vain kovin hankalaa saada lippuja, varsinkaan au pairin budjettiin sopivia.

Rapiat tunnin tosiaan pyörin keskustassa, kävin hipelöimässä halpoja meikkejä mutta hillitsin shoppailuhimoni. Lopulta ostin vain vähän välipalaa ja suuntasin Kennedy'siin. Sinne meitä au paireja kokoontui, lopulta porukassa oli yhdeksän tyttöä. Yksi toveri suomalainenkin, jipii! Niin paljon kuin tykkäänkin hengata ympäri maailmaa tulleiden au pairien kanssa ja kuinka sujuvasti se englannin puhuminenkin sujuu, on viime aikoina tullut tunne että tarvitsen välillä myös omanikäistä suomenkielistä seuraa. Isäntäperheessä tietysti puhun oikeastaan koko ajan suomea, mutta ei se ole sama asia. Lapsille puhutaan yksinkertaisempaa kieltä, enkä viitsi ihan samalla tavalla mölistä ja höpötellä muillekaan perheenjäsenille kuten normaalisti. Omanikäisessä seurassa voin puhua vapaasti miettimättä kielenkäyttöä, ja höperrellä sillä omalla oudolla murteiden sekamelskallani joka täällä kotosalla tuhoaisi pienen suomalais-saksalaisen pojan kielitaidon kehityksen. Sanat eivät myöskään katoa, eikä sellasisia täysin kuvaavia ilmaisuja tarvitse etsiskellä. Kovin rentouttavaa. Niin joo en laulanut tällä kertaa karaokea, tyydyin katselemaan muiden laulua.


Että näin tämä kuukausi on alkanut mutta mitähän muuta se maaliskuu tuo tullessaan?

• Odottelen tässä vastausta sieltä kesätyöpaikasta, jonne helmikuun alkupuolella oli haastattelu. Kunnollinen tulonlähde olisi jees, tämä reissu kun syö massia.

• Ensi maanantaina pääsen vihdoin aloittamaan kielikurssini! Tähän mennessä ei ole Saksaa tullut erityisemmin opittua, perheessä kun puhun suomea ja kaveripiiri koostuu muista au paireista joiden kanssa sitten puhutaan englantia. Edellisistä kieliopinnoista alkaa muutenkin olla parisen vuotta, ja sillä ajalla kummasti unohtuu paljon sanastoa, akkusatiivi- ja datiivipronomineista puhumattakaan. Yritä siinä sitten paikallisiinkaan tutustua kun et puhu kieltä. Mutta selväähän se että kun Saksaan tullaan niin kieltä myös opitaan. Eiköhän neljän viikon intensiivikurssi tuo jonkinlaista muutosta asiaan.

• Kahdeksan päivän päästä tulee iskä myös käymään täällä Münchenissä! <3 Vaikka koti-ikävä ei ole missään vaiheessa ollut ongelma, on mahtavaa nähdä omia perheenjäseniä pitkästä aikaa. Pääsee ihan kasvotusten kertomaan juttuja ja kuulumisia, eikä tarvitse selitellä taustoistaan tai maansa hassuista tavoista mitään. Luvassa pari retkeä, hyvää ruokaa ja pappa betalar-meininkiä, höhöhö.

• Kuun loppupuolella alkaa myös se pitkään vaaninut yhteishaku. Tärkeimmät hakukohteet on jo selvillä, mutta lopullinen hakukohdelista pitäisi saada viimeisteltyä. Varasuunnitelmat järjestykseen ja silleen. Kovasti haluaisin syksyllä taas opiskelemaan. Onhan täällä maailmallakin on hauskaa oleilla ja tämä on suunniteltu juttu, mutta haluan päästä kaiken tämän chillailun jälkeen kehittämään itseäni. Aupparointikin on lähinnä sitä vapaa-aikaa varten elämistä, toukokuun lopun koittaessa saa lastenhoito riittää. Välivuotena halusin hetkeksi pysähtyä katselemaan maisemia, mutta syksyllä haluan taas eteenpäin.

Hömhöm, eipä nyt tule mieleen kummempia maaliskuisia odotuksen aiheita, loput tulee sitten yllätyksenä. Heipsulivei!

-Sini