Muutoksen tuulia

Kuten tässä blogin varrella on saattanutkin selvitä, tila-auton ajaminen ei ole ollut minulla erityisen hyvin hallussa. Ajokortti ollut taskussa vasta pari kuukautta, ja ennen reissua kokemusta olikin vain tavallisen henkilöauton ajamisesta. Ihan jo omaan viihtymiseen asia on vaikuttanut sillä tavalla, että viikoilla en ole oikein päässyt liikkumaan itsenäisesti ympäristössä, ja toisekseen täällä tarvitaan luotettavaa kuskia jotta lapset pääsevät turvallisesti harrastuksiin sun muualle.

Itsellä oli jo jonkun aikaa ollut huoli, että olenko sittenkään se luotettava kuski jota tänne haettiin. Huoli ei ollut yksipuolinen, ja perheen vanhempien kanssa tuli asia puheeksi. Keskustelun ja pohdinnan jälkeen yhteinen päätelmä oli, että tähän perheeseen sopii paremmin joku kokeneempi kuski.

Niinhän sitä sanotaan, että ajaan oppii vain harjoittelemalla, ja väite on toki aivan totta. Kysymys vain on tässä tapauksessa siitä, onko tarpeeksi aikaa harjoitella. Tunnen oman ajokokemukseni kehitystä sen verran, että aikaa se tosiaan vaatisi. Minulla on aika varovainen ote autolla ajamiseen, ja tutkarikin kuvaili inssini päätteeksi että ajamiseni oli "varovaista tuhertamista". Vaikka olen päässyt kyseisestä "tuhertamisesta" eroon tavallisen henkilöauton kanssa, olen nyt tila-auton kanssa taas lähtöpisteessä.

Juu että uusi hakuprosessi lähtisi nyt käyntiin, sillä en ihan vielä haluaisi astua Suomeen vievään maitojunaan. Olen päivittänyt Au Pair World-profiilini, ja laittanut Facebookin au pair-ryhmiin ilmoitusta perhettä etsivästä au pairista. Toiveeni on löytää uusi perhe täältä Saksasta, sillä koen että täällä on vielä nähtävää jäljellä. Tämä Baijerin ja erityisesti Münchenin alue myös miellyttää paljon, sillä täältä on hyvät yhteydet muualle Eurooppaan. Toivottavasti jostain nappaisi.

En kuitenkaan ole suuresti järkyttynyt tästä tilanteesta, sillä erinäisiin muutoksiin varauduin jo ennen lähtöä. Kun minulta kyseltiin, kauanko meinaan olla reissussa, vastaukseni alkoi aina sanoilla "jos kaikki menee hyvin niin", koska etukäteen ei voi ikinä tietää miten homma lähtee rullaamaan. En koe myöskään saaneeni potkuja, tällä kertaa kaikille vain oli parasta ratkaista tilanne näin.

Olisi ikävää jos reissu päättyisi näinkin lyhyeen, mutta jos niin käy niin siitäkin mennään sitten vain eteenpäin. Tiedän, että Suomessa kuitenkin odottaa kaikki ne tutut ihmiset ja harrastukset, eikä varmasti tule olemaan tylsää. Kouluunkaan en olisi tänä syksynä missään tapauksessa mennyt, joten senkään puolesta ei ole suunnitelmat menneet sekaisin. En tosiaankaan kadu tänne lähtemistä.

Niin että katsotaan mihin tämä tilanne nyt kehittyy ja mistä tilanteesta lähdetään rakentamaan uutta suunnitelmaa.

-Sini