Olipa kerran Praha

Loppusuoralla ollaan mutta eipä siitä sen enempää nyt tässä, sillä luvassa on taas yksi reissupostaus.

Tämä toukokuuhan on ollut täynnä jos jonkinlaisia vapaita - vappua ja helatorstaita ynnä muita - ja viime viikko olikin ainoa (ja samalla myös viimeinen) täysi työviikkoni au pairina, sillä tämän viikon maanantai oli joku baijerilainen pyhäpäivä. Siinähän se viime viikko meni, vaikka vähän tuntuikin hassulta tehdä taas pitkästä aikaa niin "pitkää viikkoa". Deutsche Bahnin väkikin päätti taas vaihteeksi heittäytyä lakkoilemaan, sillä olihan edellisestä lakosta kulunut jo viikko. Piti sekin päästä vielä kerran kokemaan...

Muuten viikko kului sen suuremmitta ongelmitta töiden kannalta, mutta torstai pisti kyrsimään. Oli sovittu että muksun eräs kaveri tulee tarhan jälkeen tänne leikkimään muutamaksi tunniksi. Kyseinen lapsi saattaa ulkopuolisille näyttää herttaiselta vaaleine kiharoineen, mutta todellisuudessa tämä kaveri on ajoittain oikea kiusanhenki. Villitsee vielä tätä hostmuksuakin ja koska joukossa tyhmyys tiivistyy niin sitten saa olla molempia komentamassa. Aiemmin olen joutunut tämän kaverin vierailujen aikana komentamaan lopettamaan WC:n käsisuihkulla leikkimisen, ja vettä on ollut vessan lisäksi pitkin yläkerran aulan parkettilattioita, ja vaikka vesileikeiltä vältyttiin tällä kertaa niin siivoamiselta ei. Vähän aikaa ehti kaksikko leikkiä muksun huoneessa kun jo kuuluu räsähdys. Muksun säästöpossu (tai oikeastaan säästöhai) oli tippunut hyllystä lattialle ja mennyt palasiksi. "Mites se hai oikein tippui tuolta hyllystä? Ei, en oikein usko että se itsekseen sieltä tippui. Ai kaverin vika vai? Molempien vika minun mielestäni." En oikein saanut selvyyttä tilanteeseen mutta ihan sama, imuri piti kuitenkin hakea. Kauhukaksikko jatkoi vielä matkaansa silityshuoneeseen, josta kävin komentamassa pois, sillä se ei ole leikkipaikka. Muksu siinä kysyi vielä että miksi ei muka saa leikkiä silityshuoneessa, ja heti seuraavalla sekunnilla onnistui pudottamaan koriste-esineitä hyllystä. "Mitäs minä sanoin... Muualle leikkimään."

Kauhukaksikko jatkoi sähläämistä vielä ruokapöydässä. Olin paistanut heille lettuja (vaikka tässä vaiheessa oli vähän siinä ja rajoilla että olisivatko niitä ansainneet mutta kun taikina oli jo valmiina), ja ajattelin edes ruokailun sujuvan suhteellisen sujuvasti. Juu ei, ei sujunut. Hilloa oli hetkessä pitkin pöytiä, ja sitä tämä kultakutrikaveri meinasi pyyhkiä sen pois astiapyyhkeellä siitä huolimatta että huusin kovaan ääneen "NEIN NEIN NEIN NEIN", ja naureskelipa mokoma kersa vielä päälle. Seuraavaksi sitä hilloa alkoi lentämään pöydälle jo tahallaankin ja aina meinattiin napata se astiapyyhe. Murrrrrrr, senkin hirviöpenska. Kielitaitokaan ei oikein riittänyt komentamiseen, ja homma kulkikin lähinnä niin että luin hostmuksulle uhkaukset suomeksi ja käskin kääntämään kaverille. Ei mennyt perille ja lettukestit loppuivat siihen. Kauhukaksikko halusi onneksi lettujen jälkeen katsoa DVD:ltä lastenohjelmia ja vaikka eivät olisi telkkarietuoikeuttakaan ansainneet niin annoin kuitenkin katsoa. Au pairi oli hyvin hyvin väsynyt ja toivoi että edes telkkari pitää muksut hiljaa paikallaan ja tuhoamatta mitään, joten ihan sama. Mielessäni jo haaveilin seuraavana päivänä koittavasta viikonlopusta kaukana, kaukana töistä halvan ja hyvän tsekkioluen äärellä.

Perjantaina piti vielä työskennellä normaalisti kunnes hostäiti saapui kotiin. Muksu oli vieläpä ihan väsykiukkutuulella kun hain hänet tarhasta, koska nukkumaanmeno oli venähtänyt myöhäisen ruokailun ja euroviisujen takia. Vinkuvinkuvinku iii-ii-iii ei jaksa pyöräillä futisharkkoihin ja vähän itkua ja pyörimistä lattialla, huhhuh onneksi olin nukkunut hyvin, sillä muuten olisi voinut oma pinna napsahtaa. Kiukku meni onneksi ohi kun en itse ruvennut kiukuttelemaan, ja loput työpäivästä meni ihan hyvin. Kun hostäiti viimein saapui kotiin ja olin vapaa au pairin velvollisuuksista, lensi valmiiksi pakattu reissureppu hetkessä selkään ja lensin S-bahn-asemalle. Ajelin pari pysäkkiä, vaihdoin U-bahniin ja ajelin keskustaan.

No mutta viimein postauksen pääpointtiin! Jos ei siis otsikosta vielä käynyt selväksi, oli tänä viimeisenä saksaviikonloppuna tarkoitus suunnata Prahaan kolmen kaverin kanssa. Reissuun lähti mukaan aiemmista postauksista tuttu saksalaisjäbä, hänen brasilialainen kaverinsa jonka minäkin oikeastaan tunnen, sekä parilta bileillalta tuttu venäläistyttö. Nämä ovat siis niitä harvoja kavereita täällä jotka eivät ole au paireja. Tämä porukan sakemanni piti kämpällään leffailtaa meille reissuun lähtijöille, sillä juna oli lähdössä vasta aamuyöllä kello 4.55, ja siihen aikaanhan ei sitten Münchenin laidoilta kuljeta keskustaan. Saapuessani oikealle U-bahnpysäkille kello näytti jo uhkaavasti kahdeksaa, jolloin täällä menee kaikki marketit sun muut kaupat kiinni, ja omalta osalta oli vielä ruoat ja juomat ostamatta. Kuikuilin kaverin kämpän hujakoilta vielä suuntaan jos toiseenkin, sillä muistin että lähellä sijaitsee aivan varmasti Tengelmann-marketti. Viidessätoista minuutissa kipitin kauppaan, valikoin sopivan pakastepitsan ja viinipullon ja pääsin kassajonosta läpi. Ajatelkaapas jos täällä olisi sama systeemi alkoholin myynnissä kuin Suomessa, jolloin marketin jälkeen olisi pitänyt suunnata vielä Alkoon. Aikahan olisi tässä tapauksessa loppunut kesken. Ylistys Saksalle, missä ihmisen ei tarvitse valita ruoan ja ruokajuoman välillä!

Loppuilta ja -yö menikin sitten leffojen parissa ja yritimme porukalla pitää toisiamme hereillä. Aamuyön tunneilla raahauduimme kaikki enemmän tai vähemmän väsymyskoomaisina Hauptbahnhofille ostamaan junalippua ja tietysti itse junaankin. Ostimme porukalla taas yhden näistä mainioista Deutsche Bahnin tarjouslipuista: Bayern-Böhmen Ticketin. Se on vähän sama asia kuin Bayern Ticket, jonka hinta jakautuu sitä pienempiin osiin mitä enemmän ihmisiä lipun jakaa, paitsi että se laajenee Baijerin lisäksi Tsekin puolelle Plzeniin asti. Plzenissä ostimme sitten jatkoliput Prahaan hintaan huimat 4€, ja lopulta junamatkoille välillä München-Praha tuli hintaa noin 15€ per henkilö. Ui että tykkään asua Euroopan keskellä!

Normaalisti juna kulkisi suoraan Münchenistä Plzeniin, mutta jostain kumman syystä juna jäi Schwandorfiin, josta jatkoyhteys Plzeniin oli järjestetty bussikuljetuksilla. Matka jakautui siis kolmeen lyhyempään etappiin, joiden yhteiskesto oli noin ööööö (ankaria laskutoimituksia) seitsemän tuntia. InterCity-bussilla olisi toki päässyt viidessä tunnissa perille mutta hintaa olisi tullut yli tuplasti, joten muutama lisätunti matkustusajassa ei haitannut köyhiä nuoria.

Siispä seitsemän tuntia ja parit kaverin olkapäätä vasten nukutut torkut myöhemmin saapui nelikkomme viimein Schwandorfin ja Plzenin kautta Prahaan! Prahan päärautatieasema oli huikean suuri, siisti ja tyylikäs, ihan tuntui että olisi suurempaankin metropoliin saapunut. Asemalta kävi tie keskustaan ruoan toivossa, sillä pitkän junamatkan jäljiltä alkoi nälkä jo kalvaa sisuskaluja. Niin ja rahaakin piti vaihtaa, Tsekissä kun on käytössä oma valuutta. Rahanvaihtopaikkoja on joka nurkalla, mutta valinnassa kannattaa olla tarkkana. Western Unionin toimistot ottavat rahasummasta sievoiset vaihtopalkkiot, ja toiset toimistot taas tarjoavat turhan huonoja kursseja valuutalle. Vähän kun jaksaa etsiä ja poistua pääkadulta niin pitäisi löytyä kunnollisia kursseja ilman vaihtopalkkiota.

Tää tais olla joku museo. Ekoja isoja rakennuksia jotka tuli vastaan matkalla asemalta pääkadulle.

Ruokaa löytyi, ja aterialle tuli hintaa ehkä rapiat 5€. Ei paha keskustan raflasta. Ruoan jälkeen ja paremmalla mielellä jatkoimme kävelyä ympäri kaupunkia ja katselimme nähtävyyksiä. Olen aina luullut olevani kovan luokan kaupunkilomailija ja väsymätön kävelijä, mutta tällä reissulla taisin kohdata voittajani. Neljän hengen porukassa minä olin lopulta se joka ensimmäisenä valitti muusina olevia jalkoja ja ehdotti lepotaukoa. Olimme sentään jo kävelleet ympäri kaupunkia, kiivenneet yhden mäen huipulle näköalapaikalle "jättimetronomin" juurelle, ja olimme kiipeämässä uutta mäkeä ylös Prahan linnalle. Lyhyet yöunet vielä taustalla niin vähemmästäkin väsähtää. Hienot olivat kuitenkin näkymät kukkuloilta kaupungin ylle.

Jättiläismetronomi 

Kaupunkimaisemaa

Ja sitten maisemaa maantasalta linnalle päin 

Palatsi oli vähä kunnostuksen alla... 

Pyhän Vituksen katedraali, valitettavasti ei päästy sisään kun ei oltu tarpeeksi ajoissa paikalla.

Kierrettyämme linnankin alueella lähdimme hiipimään mäeltä alas ja kohti hostellia. Matkalla ostin vielä rullapullaa, joka on perinteinen tsekkiläinen herkku. Se on siis pulikan ympärille pyöritettyä pullanauhaa, joka paistetaan ja lopuksi pyöritellään sokerissa ja/tai pähkinärouheessa ja muussa sellaisessa. Onpa herkkusuille joskus tarjolla suklaahippukuorrutustakin.

 Linnalta Kaarlensillan kautta kaupunkiin, tais olla Prahan vanhin silta, ja täynnä patsaita

Rullapulla on herkkuaaaa!!

Ensimmäinen hostellimme oli A Plus Hostel, joka sijaitsi keskustan koillisosissa. Matkailijoille taas vinkkinä että Praha on jaettu vyöhykkeisiin, joita merkitään numeroilla. Praha 1-vyöhyke on ydinkeskustaa ja siitä eteenpäin vyöhykkeet ovat kauempana ja eri puolilla keskustaa. Tämä hostelli oli Praha 1-vyöhykkeen laidalla. Ihan kohtuullisen viihtyisä ja hostelliksi todella siisti, ja aamiainenkin kuului hintaan. Lauantaiyö kahdeksan hengen jaetussa huoneessa maksoi 15€ per henkilö. Ei paha. Suihkuhuoneessa olisi kyllä ollut parantamisen varaa, suihkuaulasta kun oli suora yhteys käytävälle oven auetessa, ja oveahan ei saanut lukkoon koska huoneessa oli neljä suihkua. Nais- ja miesväelle oli sentään omat suihkuhuoneet.

Hostellilla otimme parin tunnin unet tasoittaaksemme väsymystasoa ja illalla lähdimme vielä kaupungille syömään. Vähän matkan päästä löysimme mainion burgeriraflan. Oman burgerini välissä oli pihvi, pekonia, Cheddar-juustoa, Chipotle-majoneesia ja salaattia, ja koko homma maksoi euroissa vähän alle kympin. Ehkä yksi parhaista mitä olen koskaan syönyt! Kaveriksi vielä reissun ensimmäinen tsekkiläinen olut, ja tuokin puolilitrainen maksoi vähän alle 2€. Tsekki on kyllä budjettimatkailijan taivas! Ruokailun jälkeen koitimme löytää vielä jotain hyvää baaria, mutta kaikkia painoi väsymys kovasti, joten lähdimme lopulta ajoissa hostellille nukkumaan.

Jeah, eka tsekkiläinen olut!

Sunnuntaiaamuna heräsimme ajoissa aamiaiselle, jonka jälkeen pakkasimme tavarat ja kirjauduimme ulos hostellista. Köyhät nuoret matkailijathan haluavat säästää majoituksessa, ja koska sunnuntaiyön sai halvemmalla muualta niin pakkohan sitä paikkaa oli sitten vaihtaa. Toiseen hostelliin pääsi kuitenkin kirjautumaan vasta myöhemmin, joten päivä kului tietysti kaupungilla. Ensimmäiseksi osallistuimme Free Walking Tourille. Tällaisia ilmaisia kävelyopastuksia on isoissa kaupungeissa ympäri maailmaa ja niistä kuulee paljon kehuja, tästä taas hyvä ohjelmavinkki matkailijoille! Kierroksia järjestää useampikin taho, mutta itse osallistuimme New Praguen kierrokselle. Kierroksella käytiin katsomassa Prahan nähtävyyksiä ja kuultiin sekä Prahan että Tsekin historiasta. Opas oli aivan mahtava! Tiesi ja tunsi historian hyvin, eläytyi tarinoihin ja kertoi sopivin väliajoin kuivia puujalkavitsejä. Tylsää ei tullut! Saimme myös kuulla että se vähän alle kahden euron olut on turistiriistoa, ja että oikeilta alueilta oluen saa parhaimmillaan euron pintaan. Kierros kesti kolme tuntia ja oli tosiaan ilmainen, mutta hyvälle oppaalle jätetään tietysti muutama kolikko tippiä.

Franz Kafkan patsas

Kierroksen jälkeen lähdimme katsastamaan vanhan kaupungin puolella sijaitsevaa John Lennon Wallia. Se on muurinpätkä, joka on täynnä John Lennon-aiheisia graffitteja (ja epämääräisiä iwashere-turistitöherryksiä). Muurin edustalla oli vielä randomi jäbä kitaran kanssa soittamassa Beatlesin biisejä. Kitarakotelossa - johon hän keräsi tippejä - oli myös lappu "I need money for fixing my time machine to go back to 60s". Jäimme siihen sitten kuuntelemaan musiikkia, istuskelemaan ja miettimään jatkosuunnitelmaa. Ohi rullaili tasaisella turisteja Segwayllä ja hassuilla autoilla. Praha on kyllä erikoisten turistiajelumenoplien taivas.

 Uuuu kitarajäbä ja John Lennon Wall

Oon niin hipsterituristi

Aikamme istuskeltuamme lähdimme jatkamaan matkaa. Tarkoituksena oli löytää jotain pientä välipalaa kohtuulliseen hintaan, mutta lopulta päädyimme katsastamaan astronomisen kellon ja siirtymään seuraavalle hostellille. Tämä toinen hostelli, Chili Hostel, taisi olla jo Praha 2-vyöhykkeellä, mutta silti ihan kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Majoituimme taas kahdeksan hengen huoneessa. Tyynyt ja lakntat olivat vähän eriparia, mutta ihan viihtyisä huone silti. Suihkuhuoneenkin oven sai lukkoon. Heitimme tavarat huoneeseen ja lähdimme sitten vihdoin syömään, ja onneksi ihan läheltä löytyi U Fleku, josta olin kuullut paljon hyvää ja joka oli reissun must-see-listalla. Rafla oli aivan täynnä mutta saimme paikat biergartenin puolelta. Tilasin gulassia ja leipäknödeleitä, sillä kyseistä annosta oli kehuttu. Ihan hyvää joo, mutta suositusten perusteella odotin kieltämättä jotain tajunnanräjäyttävää, mutta tajunta säilyi yhtenä palana. No, ainakin olut oli erinomaista.

Ihan jees gulassiannos, mut taidan viel fanittaa Münchenin Hofbräuhausia

Ruoan jälkeen lädimme metsästämään niitä oppaan mainostamia halpoja oluita, ja vähän halvemmalla jo löysimmekin. Siihen 1,5€ pintaan suunnilleen taisi tuopin hinta lopulta jäädä. Laskelmat illan päätteeksi olivat että kolme litraa upposi ruokailun ja nukkumaanmenon välillä, mutta aamulla taas virkeä olo. Ei suomalainen noin vähästä hätkähdä!

Maanantaina herätys ajoissa ja viimeisten vähäisten tsekin kruunujen kanssa mäkkäriin aamupalalle ja junaan, pitkä matkustuspäivä oli taas edessä. Matka Plzeniin sujui ongelmitta, ja Plzenissä oli kahden tunnin vaihtoaika edessä. Tuona aikana huomasimme, että olisi ehkä kannattanut ostaa myös paluumatkan Bayern-Bohmen Ticket etukäteen, sillä lipun hommaamisesta meinasi tulla ongelma. Normaalistihan sen saa ostettua Plzenin jälkeen junasta, mutta koska Plzenin ja junan välillä oli vielä se bussiyhteys niin mistäs sitä sitten hankkii... No netistä onneksi. Plzenin aseman ilmainen viidentoista minuutin wifi käyttöön ja tehokasta lippushoppailua. Saatiin lippu ja päästiin sitten loppumatka ongelmitta Müncehniin asti.

Sen pituinen reissu se. Prahaa suosittelen hyvän oluen, halvan matkailun ja museoiden ystäville. Museoitakin oli siellä täällä ja teemoja laidasta laitaan, niissä vain emme käyneet koska matkatoverit halusivat säästää rahaa. Noh, seuraavalla kerralla sitten.

-Sini