Maanantaista keskiviikkoiltaan päivät kuluivat tuttuun tapaan töiden parissa. Siivousta, lapsenvahtihommia, futistreeneihin viemistä ja ruoanlaittoa. Ihan perushommaa siis. Onneksi muksu leikkii näin keväällä paljon ulkona, jolloin iltapäivät saa itse ottaa vähän rennommin, kunhan tietää missä muksu milloinkin menee.
Tiistaina tosin au pair pistettiin taas testiin, kun naapurin lapset hyppivät takapihan trampoliinilla. Havahduin jossain kohtaa pihalta kuuluvaan itkuun ja menin katsomaan mikä on tilanne. Naapuruston lapsista pieninhän se oli ottanut osumaa toisesta lapsesta trampoliinilla ja huuleen sattui. Ensiaputaitoisena tietysti katsastan tilanteen: huulessa lähinnä pieni naarmu, hampaat tallella, mutta kipeää näyttää itkusta päätellen tekevän. Piti taas palautella pitkän tauon jälkeen niitä ensiapuohjeita mieleen, mutta aika nopeasti hain pakastimesta sopivan kokoisen kylmän rasian, käärin sen paperiin ja painoin hetkeksi tämän naapurin muksun huuleen lievittämään kipua. Yritin siihen päälle vielä söpertää saksaksi joitain lohduttavia sanoja, ja pikkuhiljaa tilanne rauhoittui. Sitten kyseltiin hyppijöiltä että kuka oli tähän pieneen nappulaan osunut, mutta ihan en saanut tilanteeseen selvyyttä. Kävin sitten vielä tämän tapaturma-alttiin naperon kanssa selittämässä hänen äidilleen, mitä oli tapahtunut ja miksi naperolla on paha mieli, ja kovasti tuli pojan äidiltä kiitosta selvityksestä. Jessss, näin toimii hyvä au pair!
Keskiviikkona ei ollutkaan Suomi-koulupäivä, koska hostit olivat tosiaan lähdössä Düsseldorfiin. Hain siis muksun normaalisti tarhasta ja toin kotiin, vahdin taas pihaleikkejä pari tuntia ja talon tyhjentyessä olin vapaalla! Alkuperäinen suunnitelma oli mennä tuttuun tapaan muiden au pairien kanssa Kennedy'sin keskiviikkokaraokeen, ja tällä kertaa olisikin ollut taas vähän isompi porukka kokoontumassa, mutta Champions Leaguen ottelu pisti suunnitelmat uusiksi vetämällä Kennedy'sin niin täyteen ettei kahdeksan jälkeen otettu enempää väkeä sisään. Noh. Ei sitten. Keskiviikkohan on myös International Friends Munichin Stammtisch-päivä (Stammtisch = kokoontumistapahtuma pöydän äärellä) Keg-baarissa ja koska viime viikolta tuttu kisakatsomojäbä oli siellä taas kavereineen niin päätin sitten liittyä heidän seuraansa. Tämän jäbän yhden brasilialaisen kaverin kanssa väänsin kovasti aiheesta Kumpi on turhempaa, jalkapallo vai tumma olut (ihan järkevä aihe eikös?) ja molemmat puolustivat hanakasti omaa intohimon kohdettaan. Keg-baari on myös siitä hauska paikka että joka ilta puolen tunnin ajan tiskiltä saa hakea ilmaista olutta. Juju vain on siinä että edes työntekijät eivät tiedä milloin kyseinen puolituntinen alkaa, välillä vain kannattaa käydä tiskillä kokeilemassa onneaan ja kysymässä olutta. Onnekkaita olimme, ja saimme yhdet ilmaiset tuopit! Vaikka tarjolla ei ollutkaan tummaa olutta, kelpuutin juoman silti. Ilmainen juoma paras juoma! Eikä tällainen ikinä toimisi Suomessa, joku varmasti kieltäisi pelkän ideankin.
Pelin pätyttyä lukemiin ihansamaenvälitä lähdimme jatkamaan matkaa. Porukkaan liittyi vielä venäläinen tyttö jolle muistutin Suomen voittaneen edellisiltaisen lätkäpelin, ja myöhemmin vielä saksalainen tyttö ja japanilainen tyttö. Pyörimme vähän aikaa ympyrää kaupungilla miettien seuraavaa baaria ja päädyimme Karlsplatzin lähelle Das Laboriin, joka on "mystinen kemistibaari". Juomat tarjoillaan koeputkista tai keittolaseista ja henkilökunnalla on valkoiset labratakit päällä. Olin halunnutkin käydä katsastamassa kyseisen paikan, mutta lopulta kokemus baarista oli vähän kehno. Lattia oli tahmea, palvelu kesti pienen ikuisuuden ja vieruspöytien asiakkaat olivat aika tukevassa tuiterissa ja kaatoivat lisää juomia lattialle tahmaamaan sitä entisestään. No, ainakin Tequila oli halpaa...
Das Laborin litkuja
Laborin jälkeen osa porukasta halusi vielä jatkaa lähelle Jack Rabbitiin Münchenin yliopistojen opiskelijabileisiin paremman tanssilattian toivossa, mutta itseä ei jotenkin inspannut maksaa kahdeksaa euroa sisään, ja porukka hajaantui siinä kohtaa. Minä ja tämä saksalainen kisakatsomojäbä jatkoimme Euro Youth Hostelille muiden suunnatessa tanssimaan. Höhhöhhöö, EYH:lla odottikin varsin erikoinen ilmestys. Tiskille istuuduttuamme minulle tuli juttelemaan randomi israelilaisnainen, jonka suusta kuulin muun muassa "Girl, just look at yourself, you're pure class!", "Girl power" ja vaikka mitä muuta. Tarjosipa tämä nainen vielä parit Jägeritkin. Samaan paikkaan sattui myös saapumaan yksi suomiaupairkavereista, ja mukavaahan oli tämän sattuman johdosta taas vaihtaa kuulumisia ja puhua suomea.
Ilta venyi ja kello kulki ja sitä myötä myös viimeinen juna ilman minua, mutta eipä hätää kun oli kaupunkihosti. Majailin yön kisakatsomojäbän sohvalla, niin ei tarvinnut junista edes huolehtia. Aamulla väsymyskoomassa kuitenkin ylös ja kaupungille kiertelemään. Jäbän kämppä on muuten hyvällä sijainnilla, kävelymatkan päässä kuuluistasta olutfestivaalialueesta Theresienwiesestä. Täytyypä pysyä väleissä siltä varalta että päätyisi Oktareilla vierailemaan, hotellissa kun ei hullullakaan ole siihen aikaan varaa majoittua... No mutta juu, käytiin katsastamassa Bavaria-patsas Theresienwiesen laidalla - ihan hieno - ja sen jälkeen jatkoimme jäätelölle. Universitätin alueella on hulluista jäätelömauistaan tunnettu Verrückte Eismacher, joka sekin oli ollut pitkään kohdelistallani. Valikoimasta valitsin sen kaikista baijerilaisimman vaihtoehdon - Augustiner-olutjäätelön. Makeaan jäätelöön tottuneelle makuelämys oli jokseenkin hämmentävä, mutta elämys tottavie, jota ei varmasti saa muualta kuin Saksasta.
Tällainen sieltä Theresiwnwiesen laidalta tosiaan löytyi ja sen huomasi tosiaan helpommin kun alue ei ollut täytetty olutteltoilla ja muilla festivaalihärpäkkeillä
Olutjätskiä #vainsaksajutut
Jätskin jälkeen väsymys painoi edelleen ja oli hyvä hetki lähteä omille teille. Iltapäivällä tuli otettua parin tunnin nokoset ja valmistauduttua iltaan, sillä yhdellä brittikaverilla oli jo läksiäiset edessä Kennedy'sissä. Baarissa näytettiin muuten samaan aikaan myös Suomi-Tsekki-lätkää, tai oikeastaan vain pelin kolmas erä, jonka ajaksi irroittauduin läksärijuhlinnasta. Kovin moni ei näyttänyt kyseisestä matsista olevan kiinnostunut, mutta telkkariruutua tapittavien ihmisten joukosta löytyi tietysti myös asiakaskunnan muut suomalaiset, joten lopulta ei tarvinnut yksin itkeä Suomen tappiota. No mutta tosiaan, pelin päätyttyä sitten takaisin läksäreihin. Hurjaa, ensimmäiset jo lähtee ja minä kohta seuraavana! Hirveän ikävää joutua oikeasti sanomaan ihmisille heippaa, ja lähdön tunnelma alkaa jo hiljaa hiipiä omaan pieneen mieleenkin.
Läksärimeininki jatkui vielä lauantainakin, kun pienellä porukala kokoonnuimme piknikille Englischer Garteniin viettämään etukäteen minun ja yhden espanjalaisen kaverini läksiäisiä. Piknik piti järjestää sopivasti etukäteen, sillä yksi brittikaverimme vierailee kotonaan juuri niihin aikoihin kun minä ja tämä espanjalainen olemme lähdössä kotiin, joten sopivaa kokoontumishetkeä tuskin tulee enää tulevaisuudessa. Kaikilla oli eväitä ja aurinko paistoi lämpimästi pitkästä aikaa. Ihanana yllätyksenä tämä espanjalainen kaverini oli teettänyt eräältä päiväreissultamme minulle ja brittikaverilleni ihan oikeat paperiset valokuvat, joiden taakse sitten kirjoittelimme toisillemme terveisiä. Uuuh, ihanat kaverit, tulee ihan hirveä ikävä!
Piknikin jälkeen jatkoimme Odeonsplatzille, josta pitkää pitkää katua (jonka nimeä en muista) pitkin levittäytyi Streetlife Festival. Festivaaliin kuului kaikenlaisia esityksiä ja työpajoja, ja erinäiset yhdistykset ja järjestöt tietysti esittelivät toimintaansa. Jonkun kupongin täyttämällä sai myös ilmaista pehmistä (ja arvatkaahan haettiinko sitä). Festivaalin jälkeen lähdimme valumaan kohti Hauptbahnhofia ja kyllä, taas kerran päädyimme Euro Youth Hostelin baariin. Tällä kertaa ei kuitenkaan koko illaksi, vaan vain aloittelemaan. Tarkoituksemme oli kasailla porukkaa ja osallistua järjestetylle Pub Crawl-kierrokselle, mutta kasailussa myöhäsityimme aloituksesta ja päädyimme pitämään oman Pub Crawlimme. Eurosta Kennedy'siin, Kennedy'sistä Beverly Killsiin, Beverlystä sitten melkein lähdimme Kultfabrikiin mutta kaikkia ei innostanut klubimeininki, joten päädyimme lopulta viinipullon kera yhden ex-au pairin ylihienolle kämpälle lähelle Marienplatzia. Ui jummi, haaveilkoot muut omakotitalosta, minä ottaisin mielummin samanlaisen hienon kaupunkikämpän! Loppuillan pelailimmekin sitten porukalla lautapelejä ja ilta venyi taas sen verran että minä ja yksi kaveri jäimme yökyläilemään tähän viimeiseen kohteeseen. Aamulla kaveri raahautui tanssitunnille ja minä takaisin kämpille. Onneksi hostit päättivät nukkua sunnuntaina pitkään, niin sain ryömiä rauhassa omaan huoneeseeni jatkamaan unia. Sunnuntaina heräilin vielä sen verran että kävin yhden kaverin kanssa Hard Rock Cafessa syömässä, mutta kyllä uni taas maistui illalla.
Tässä vaiheessa jäljellä olevista päivistä ilmoittava laskuri näyttää yhtätoista, ja tosiaan, lennän kotiin jo ensi viikolla. Edelleen kotiinpaluupäivä tuntuu jokseenkin kaukaiselta, sillä töitä riittää ihan viimeisiin päiviin asti, mutta kyllähän se ajatuksissa vaanii. Hirveän haikea olo on jo nyt, sillä tiedän että kaikkia kavereita en enää näe ennen kotiinpaluuta, ja ihan kaikkea en ehdi tehdä. Pankkitilikin pitäisi varmaan tyhjentää ja sulkea, ja tosiaan ostaa loput tuliaiset kavereille ja perheenjäsenille. Loput rahatkin varman pitäisi osata budjetoida jotenkin järkevästi riittämään näille viimeisille päiville sekä edes osaan viime hetken tax free-ostoksista. Niin ja matkalaukun lisäkilojen maksamiseen. Yhhhhhhhh hirveästi mietittävää!
No mutta viimeisen viikonlopun suunnitelmat näyttäisivät sentään olevan selvillä: ensi viikon maanantai on täällä pyhäpäivä, ja pitkä viikonloppu tarkoittaa matkailumahdollisuuksia. Kovasti näyttäisi siltä että pääsen vihdoin käymään Prahassa! Reissuun vaikuttaisi olevan lähdössä ihan kohtuullisen iso porukka, mutta tarkempaa tietoa täällä blogissa sitten kun sitä tietoa itsekin saan. Niin että jääköhän sitä rahaa ollenkaan viikonlopun jäljiltä.... Sen näkee sitten!
Lopun aikoja!
-Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti