Toukokuu, turisteilua ja tuttavuuksia

Viimeinen kuukausi on lähtenyt oikein hyvin käyntiin. Vappua en tosin päässyt juhlimaan valkolakki päässä, yhyy, mutta ehkä ensi vuonna sitten. Toukokuu alkoi kuitenkin viiden päivän lomalla, kun hostäiti ja muksu lähtivät käymään Suomessa. Oi, kohta sinne lennän minäkin, mutta en ihan vielä! Suomituomisina pyysin pari levyä Fazerin sinistä, sillä olen kertonut kaikille kavereille kuinka suomalainen suklaa on todella hyvää, niin pitäähän sitä tietysti päästä tarjoamaankin. Ja kieltämättä myös melkein puolikas toisesta levystä on jo kadonnut au pairin omaan kitaan.

Olin alunperin suunnitellut lähteväni käymään vappuviikonloppuna Prahassa kaverin kanssa, mutta homma osoittautui astetta hankalammaksi järjestää samaisena viikonloppuna alkavien lätkäkisojen takia. Hostellit ja hotellit olivat tietysti täynnä ja kalliita, ja parhaat bussiyhteydetkin olivat normaalia hinnakkaampia. Ajattelimme kaverin kanssa jo etsivämme couchsurfing-hostin ja bookaavamme kimppakyydin BlaBlaCarin kautta, mutta jotenkin molemmat vain päätyivät laiskottelemaan suunnittelun suhteen ja reissu jäi tekemättä. Hirveää säätöä!

Viiden päivän lomailu alkoikin sitten päiväretkellä Wasserburgiin, missä yksi kaveri on au pairina. Münchenistä meitä lähti neljä au pairia yhdellä Bayern Ticketillä, junan vaihto oli Grafingissa ja kokonaisuudessaan matka Wasserburgiin kesti noin tunnin. Asemalla tämä "paikallinen" au pair-kaveri tuli meitä vastaan ja jatkoimme bussilla kaupungin keskustaan. Kävelimme ympäri keskustaa - Wasserburg ei ole turhan suuri kaupunki - ja etsimme samalla sopivaa lounaspaikkaa. Vappupäivä on Saksassakin yleinen vapaapäivä, joten valikoimaa ei ollut loputtomiin, mutta yhden hyvän italialaisravintolan löysimme. Muut ottivat pizzaa, itse päädyin einehtimään hervottoman suuren lasagneannoksen. Ai herranen aika miten täysi olinkaan annoksen jälkeen, sitä piti hetken aikaa sulatella.

Kevyt liikuntahan on sopivaa apua äärimmäiseen ähkytilaan, ja se toteutui ylämäkikävelyn muodossa. Vähän matkan päässä mäen päällä oli näköalakukkula, josta näki koko kaupungin keskustan. Olihan siinä kiipeämisessä oma vaivansa, mutta kyllä näkymä oli ihan vaivan arvoinen. Ihan nätti se Wasserburg on myös yläviistosta katsottuna.

Ai niin! Ennen näköalakukkulaa kävimme myös Wasserburgin museossa. Museo esitteli osittain Wasserburgin historiaa, osittain Saksan vanhempaa historiaa. Samaisessa paikassa keksin itselleni myös uuden museoaktiviteetin - otin selfieitä joissa matkin erinäisten esineiden ja maalausten ilmeitä. Kaikki sai alkunsa eräästä veikeästä koirapenkistä...

Juu että niin, museon jälkeen vasta sinne kukkulalle, ja kukkulan jälkeen vielä kakuttelemaan lähikahvilaan, ja kaupungin kiertävän patsaspolun kautta bussille ja junaan ja takaisin Müncheniin. Loppuilta kuluikin kämpillä chillaten.

Lauantaina yritin saada kavereista hengailuseuraa, mutta kaikilla tuntui olevan töitä tai jotain suunnitelmia. Harmi! En kuitenkaan halunnut hengata koko päivää kämpillä, joten lähdin hengailemaan kaupungille, ja päädyin taas kerran elokuviin. Tällä kertaa vuorossa oli Tim Burtonin ohjaama elokuva Big Eyes, ja elokuvateatterina Museum Lichtspiele. Kyseinen teatteri on esittänyt elokuvia jo vuodesta 1910 alkaen, ja siellä esitetään joka viikonloppu Rocky Horror Picture Show. Teatterisalinkin sisustus oli jokseenkin erikoinen, se oli itsessään jo melkeinpä nähtävyys!

Sunnuntaina chillailin taas kämpillä melko pitkään, kunnes illalla lähdin kaverin kanssa letuille. Olin aiemmin bongannut erään ratikkalinjan varrelta mukavan näköisen Crêperien, ja sinnehän piti sitten päästä. Paikka oli aikas pieni, tarjoilija ihan hauska tyyppi, mutta lettujen saaminen kesti vähän turhan kauan. Höh. Nälkäkin jäi vielä vierailun jälkeen, ja matkamme jatkuikin lopulta vielä Pizza Hutiin. Kana-Cheddar-pizza vei sitten lopulta nälän kokonaan pois, omnomnomnom.

Maanantaina kävin tuliaisostoksilla, sillä muutakaan tekemistä ei ollut, ja ostokset on parempi hoitaa päivänä jolloin matka ei jatku baariin. Olen myös ehkä maailman huonoin tuliaisshoppaaja, joten ajattelin aloittaa ajoissa. Muutama tuliainen tarttui matkaan, mutta toisen ja ehkä kolmannenkin reissun joutuu kaupoille vielä tekemään. Shoppailun jälkeinen ilta jatkui sitten kröhöm melkein laillisen lätkästreamin kanssa, voitto Norjasta, jihuu!

BTW bongasin zeppeliinin taivaalta. Ps. kuvien rajaaminen on nössöille.

Tiistai kuluikin aika rauhallisesti, sillä en viitsinyt lähteä keskustaankaan samana päivänä alkaneen kuuden päivän S-bahnlakon takia. Imuroin, luin pääsykokeisiin ja sellaista. Normipäivä. Keskiviikkona hiustenleikkuu, nyt on kesätukka, ja iltapäivällä muksu tuttuun tapaan Suomi-kouluun ja au pair loppupäiväksi vapaille. Uusia tuttavuuksia oli tiedossa, ja vaihteeksi muitakin kuin au paireja. Kuulun Facebookissa myös International Friends Munich-ryhmään ja ryhmän jäsenillä oli FC Barcelona - FC Bayern -kisakatsomotapaaminen järjestettynä keskiviikkoillalle. Muutaman au pair-kaverin kanssa liityimme myös kisakatsomoon. Nämä kaverit halusivat nimenomaan nähdä kyseisen pelin, kun taas itse halusin vain jotain tekemistä illaksi, sillä urheilu ei innosta minua turhan paljon ellei nyt Suomi satu olemaan pelaamassa. Kisakatsomosta löysin kuitenkin itselleni kohtalotoverin, paikallisen saksalaisjäbän jonka kanssa jutustelinkin sillä aikaa kun muut tapittivat keskittyneinä televisiota. Molemmat olivat kisakatsomossa vähän samalla meiningillä, "eipä minun elämääni hetkauta vaikka matsissa kävisi miten", sillä aikaa kun muut huusivat tuskasta Barcelonan tehdessä maaleja. Fiiliksen vuoksi niissä kisakatsomoissa lähinnä käydään.

Kesätukkaaaaaa

Torstai kului töiden parissa, perjantai myös, kunnes illalla lähdin tapaamaan meksikolais-jenkkikaveria keskustaan. Halpojen drinkkien perässä päädyimme tietysti (taas...) Euro Youth Hostelille jossa halvan oluen lisäksi löysimme itsellemme vapaan pöydän korttipelejä varten. Kaveri opetti minulle uuden nopeutta vaativan korttipelin, jossa olinkin alkukankeuden jälkeen lähes voittamaton. Sattumalta EYH:lle oli eksynyt myös keskiviikkoillan kisakatsomojäbä kavereineen, ja he liittyivät sitten loppuillaksi pelipöytäämme. Yritin siinä korttipelien lomassa opettaa porukalle suomen kielen perusfraaseja, kuten torilla tavataan, Pohjanmaan kautta ja hölkynkölkyn, mutta luulenpa että he tarvitsevat vielä pari kertaustuntia aiheesta. Tämä au pair kaverini oli myös tavannut kisakatsomojäbän aiemmin, pieni on maailma (tai ainakin Münchenin kansainväliset piirit)!

Ja sitten vielä lauantai saapui ja sehän kului myös miesseurassa (ja tässä kohtaa viimeistäään voin kuulla korvissani kuinka sukulaiset ja kaverit kiekuvat UUUUUUUUUUUU mutta elkäähän vielä innostuko, en ole peruuttamassa paluulippua enkä tuomassa matkamuistomiestä Suomeen) kun kisakatsomojäbä tarjoutui esittelemään Münchenin erikoisuuksia. Englischer Gartenin surffaajat olin jo nähnyt, joten päädyimme vierailulle Nymphenburgin linnaan ja kasvitieteelliseen puutarhaan. Jutustelimme niitä näitä, yritin selvittää saksalaisuuden syvintä olemusta ja kerroin tietysti paljon Suomesta, ja kävipä myös ilmi että hänkin oli suorittanut lukiossa kansainvälisen IB-ylioppilastutkinnon asuessaan Roomassa. Sittenhän sitä juttua varsin riittikin kun käytiin läpi kaikki TOK:n, EE:n, CAS:in ja erinäisten High Level ja Standard Level-ainevalintojen välillä. Ihan ei samoista koekysymyksistä sentään päästy puhumaan sillä hän oli valmistunut pari vuotta minua aiemmin. Illaksi päätimme vielä liittyä Münchenin kansainvälisten kaverien seuraan parille drinkille, ja sitten olikin jo sen verran myöhä että yön viimeinen U-bahn ja bussi kutsuivat. Tänään nukuttikin sitten kunnolla kahden pitkän illan jäljiltä ja herätessäni kello näytti jo lähes kahta. Kohta rupean taas valmistautumaan ja näen vielä paria kaveria kaupungilla. S-bahnlakkokin päättyy vihdoin, jeah!

Kasvitieteellistä puutarhaa 

Linnan puisto 

Ja linna vielä edestä

Kolmen viikon päästä jo kotona. Hui kauhea, sehän on oikeasti ihan tolkuttoman lyhyt aika, hassua ajatella että kohta olen ihan oikeasti kotona! Mahtavaahan on tietysti palata kotiin, mutta ajan kuluessa on myös entistä vahvempi tunne tullut siitä että Müncheniä tulee ihan oikeasti kova ikävä. Ja yllättävän pian olen aivan toisissa maisemissa. Huiiiiiiiiiii....

-Sini