Arkipäivät rullaa aika pitkälti muksun tarhan ja harratusten ympärillä, mutta hommaa ei ole mitenkään ylitsepääsemättömän paljon. Oikeastaan meininki on aika chilliä. Tiistaita lukuunottamatta mulla on periaatteessa aamupäivät ja alkuiltapäivät vapaana, mitä nyt muutamia pikkuhommia saattaa olla tehtävälistalla. Varsinaista siivoomistakaan ei ole - täällä kun käy siivooja joka toinen viikko - vaan mun hommat on oikeestaan sellasta siisteyden ylläpitoa, kuten keittiön siistimistä ja pölyjen pyyhkimistä. (Paitsi että minkä pölyn, tää talo ei oo pölyä nähnykään...)
Pääasialliset hommat siis alkaa yleensä siinä puoli neljän maissa kun muksu haetaan tarhasta. Sitten kotiin, leikkiä ja laulua kunnes vanhemmat tulee töistä, sitten ruokaa, ehkä vielä vähän leikkimistä, muksu nukkumaan, mahdollisesti vanhempien avustamista joissain kotitöissä. Välillä muksu lähtee naapuriin leikkimään, jolloin au pairin hommana on vaan olla perillä siitä missä tyyppi sijaitsee. Tai sitten naapurin lapset tulee tänne leikkimään ja au pair on tietysti leikeissä mukana, erityisen hauskaahan on vaikka pelata futista joukkuejaolla kaksi vastaan au pair...
Tää perheen viisvuotias poika on tosiaan aika veikee tapaus. Erittäin kova Risto Räppääjä-fani ja niitä laulujahan kuulee sitten koko ajan. Välillä tosi omapäinen mutta oikeesti todella kiltti, ja oikeanlaisella maanittelulla (=uhkailun, kiristyksen ja lahjonnan pyhä kolminaisuus) sen saa vaikka siivoamaan huoneensa tai keräämään naapurin parkkipaikalle heitettämänsä kepit. Joka tapauksessa au pair tuntee todellakin ittensä tykätyksi, vaikkapa niinä kertoina kun saa heti aamulla oven auettua halin sellaiselta itteään puolet pienemmältä ipanalta. Söpöö <3 Taitaa mukulakin kyllä olla ihan mielissään, kun hänellä on oma henkilökohtainen leikkikaveri.
Vaikka tää perheen arjessa auttaminen onkin sitä työtä josta se palkka maksetaan, niin ei tätä hommaa kyllä jaksa ellei itsekin saa vastapainoksi huvitella ja hengata omanikäistensä seurassa. Johan mulla oli viime viikolla yksi työpäivä ja sitten alko viikonloppuvapaat, ja näin muita au paireja Münchenin keskustassa. Lauantain porukasta yksi oli tuttu jo syksyn reissulta, mutta neljä muuta olivat uusia tuttavuuksia. Meitä oli kolme brittiä, yksi aussi, yksi jenkki/meksikolainen ja minä.
Kasattiin porukkaa Marienplatzin laidalle, ja kaikkien saavuttua jatkoimme kahvittelemaan läheiseen Coffee Fellows'iin. Sopiva rauhallinen aloitus päivälle, siinä istuskellessa oli hyvä jutustella kaikenlaista ja aloitella tutustumista. Kahvittelun jälkeen joku porukasta sai idean käydä Peterskirchen korkeassa tornissa, Alter Peter:issä, josta on huikeat näköalat Münchenin ylle. Tietysti me muut innostuimme myös ajatuksesta, pitäähän sitä välillä heittäytyä kunnon turistiksi. Siinä olikin samalla sitten päivän urheilusuoritus, sillä kyseisen 91 metriä korkean tornin huipulle pääsee vain portaita pitkin, ja ei, sinne ei todellakaan ole rakennettu hissiä. Jalkaa vain toisen eteen ja portaita ylös! Porraskäytävät olivat paikoin todella kapeita ja väen virratessa tasaisella syötöllä molempiin suuntiin oli portaissa puikkelehtiminen vielä vähän tavallista haastavampaa. Ylös kuitenkin päästiin yllättävänkin pian, ja näkymät olivat kyllä kiipeämisen arvoiset. Tuuli oli kova mutta se ei haitannut, lämpöä oli kuitenkin kyseisenä päivänä mukavat 15 astetta, ja saatiinpahan kuvia joissa hiukset hulmuavat.
Alter Peterin jälkeen yksi porukasta erkaantui muualle, ja meidän muiden alkoi pikkuhiljaa tehdä mieli kunnollista saksalaista olutta. Seuraava kohteemme olikin Hofbräuhaus, tuo Hofbräu-panimon olutravintola, johon baijerilaiset kerääntyvät dirndlit ja lederhosenit päällä nauttimaan perinteisiä ruokia ja ryyppäämään olutta litran tuopeista. Taustalla soi saksalainen musiikki ja pöytien välissä poukkoilee pretzeleitä myyviä miehiä ja naisia. Tunnelma on perin baijerilainen, vaikkakin Hofbräuhausissa tuppaakin käymään paljolti myös turisteja. Onhan se tietysti eräänlainen nähtävyys, vähän kuin ympärivuotinen pienois-Oktoberfest.
Tilattiin kaikki tietysti ne kuuluisat litran oluttuopit, ja itse tilasin vielä peruna-kasviskeittoa, sillä hulluhan nyt tyhjään mahaan rupeaisi juomaan. Siinä sitten istuskeltiin ja pistettiin maailman asioita järjestykseen. Hyvät keskustelut tulikin, kun oli niin monta eri näkökulmaa. Yhdessä vertailimme muun muassa eri valtioiden hyvinvointimalleja, asepolitiikkaa, koulumaksuja sekä presidenttejä. Pohjoismainen hyvinvointimalli sai osakseen suosiota, ja Australian sekä Yhdysvaltojen korkeat lukukausimaksut paheksuntaa. Porukan jenkki ei myöskään ollut tyytyväinen kotimaansa asepolitiikkaan, eli eivät ne kaikki siellä rapakon takana halua kantaa suojanaan pistoolia takataskussa.
Hofbräuhausin jälkeen yksi erkani jälleen omille teilleen, ja me loput päädyimme tulokseen, että nyt olisi hyvän irkkupubin paikka. Kennedy'siin siis! Siellä vierähti vielä viimeiset pari tuntia ennen kuin minun oli aika suunnata kämpille. Ehti siinä kuitenkin hyvin vielä yhden Guinnessin hörpätä, sekä jakaa kaverin kanssa hervottoman ranskis-lihatikku-chicken wing-annoksen. Hauska ilta kokonaisuudessaan, näiden tyyppien kanssa viettäisi aikaa toistekin!
Neues Rathaus Marienplatzin laidalla
Kasattiin porukkaa Marienplatzin laidalle, ja kaikkien saavuttua jatkoimme kahvittelemaan läheiseen Coffee Fellows'iin. Sopiva rauhallinen aloitus päivälle, siinä istuskellessa oli hyvä jutustella kaikenlaista ja aloitella tutustumista. Kahvittelun jälkeen joku porukasta sai idean käydä Peterskirchen korkeassa tornissa, Alter Peter:issä, josta on huikeat näköalat Münchenin ylle. Tietysti me muut innostuimme myös ajatuksesta, pitäähän sitä välillä heittäytyä kunnon turistiksi. Siinä olikin samalla sitten päivän urheilusuoritus, sillä kyseisen 91 metriä korkean tornin huipulle pääsee vain portaita pitkin, ja ei, sinne ei todellakaan ole rakennettu hissiä. Jalkaa vain toisen eteen ja portaita ylös! Porraskäytävät olivat paikoin todella kapeita ja väen virratessa tasaisella syötöllä molempiin suuntiin oli portaissa puikkelehtiminen vielä vähän tavallista haastavampaa. Ylös kuitenkin päästiin yllättävänkin pian, ja näkymät olivat kyllä kiipeämisen arvoiset. Tuuli oli kova mutta se ei haitannut, lämpöä oli kuitenkin kyseisenä päivänä mukavat 15 astetta, ja saatiinpahan kuvia joissa hiukset hulmuavat.
Alter Peterin jälkeen yksi porukasta erkaantui muualle, ja meidän muiden alkoi pikkuhiljaa tehdä mieli kunnollista saksalaista olutta. Seuraava kohteemme olikin Hofbräuhaus, tuo Hofbräu-panimon olutravintola, johon baijerilaiset kerääntyvät dirndlit ja lederhosenit päällä nauttimaan perinteisiä ruokia ja ryyppäämään olutta litran tuopeista. Taustalla soi saksalainen musiikki ja pöytien välissä poukkoilee pretzeleitä myyviä miehiä ja naisia. Tunnelma on perin baijerilainen, vaikkakin Hofbräuhausissa tuppaakin käymään paljolti myös turisteja. Onhan se tietysti eräänlainen nähtävyys, vähän kuin ympärivuotinen pienois-Oktoberfest.
Tilattiin kaikki tietysti ne kuuluisat litran oluttuopit, ja itse tilasin vielä peruna-kasviskeittoa, sillä hulluhan nyt tyhjään mahaan rupeaisi juomaan. Siinä sitten istuskeltiin ja pistettiin maailman asioita järjestykseen. Hyvät keskustelut tulikin, kun oli niin monta eri näkökulmaa. Yhdessä vertailimme muun muassa eri valtioiden hyvinvointimalleja, asepolitiikkaa, koulumaksuja sekä presidenttejä. Pohjoismainen hyvinvointimalli sai osakseen suosiota, ja Australian sekä Yhdysvaltojen korkeat lukukausimaksut paheksuntaa. Porukan jenkki ei myöskään ollut tyytyväinen kotimaansa asepolitiikkaan, eli eivät ne kaikki siellä rapakon takana halua kantaa suojanaan pistoolia takataskussa.
Hofbräuhausin jälkeen yksi erkani jälleen omille teilleen, ja me loput päädyimme tulokseen, että nyt olisi hyvän irkkupubin paikka. Kennedy'siin siis! Siellä vierähti vielä viimeiset pari tuntia ennen kuin minun oli aika suunnata kämpille. Ehti siinä kuitenkin hyvin vielä yhden Guinnessin hörpätä, sekä jakaa kaverin kanssa hervottoman ranskis-lihatikku-chicken wing-annoksen. Hauska ilta kokonaisuudessaan, näiden tyyppien kanssa viettäisi aikaa toistekin!
Yleisfiilis täällä olemisesta on tällä hetkellä hyvä. Edelliseen reissuun verrattuna tällä kertaa on kyllä iskenyt useammin se sellainen fiilis että olisi kiva kun voisi illalla heittäytyä sille omalle tutulle kotisohvalle ja olla vain, mutta se fiilis nyt menee ohi kun vain tapaa ihmisiä talon ulkopuolella. Kun tässä alan hahmottamaan tätä viikkorytmiäkin paremmin, niin sitten voin myös paremmi keskittyä oman vapaa-ajan suunnitteluun ja mahdollisesti kehitellä joitain harrastuksia. Esimerkiksi kielikurssi olisi ihan jees, jos sopiva löytyisi.
Tästä taas eteenpäin, lisää kuulumisia myöhemmin!
-Sini
Tästä taas eteenpäin, lisää kuulumisia myöhemmin!
-Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti