Kavereitaaaa

Alan ihan tosissaan tykkäämään tästä sijainnista. Tästä S-bahn-linjan varrelta on tosi helppo suunnata eri puolille Münchenin keskustaa, joten uusia kavereita on helppo tavata. Täällä Münchenin seudulla on tosi paljon au paireja jokaisesta maailman kolkasta ja englanti on käytännössä aina se helppo ja ihmisiä yhdistävä kommunikaatiokieli.

Täällä on myös jonkun verran muita suomalaisia au paireja, mutta heihin en ole vielä toistaiseksi törmännyt. Isäntäperheeni äiti sanoi, että jotkut heidän ja tuttavaperheiden suomalaiset au pairit ovat halunneet hengata vapaa-ajallaan vain ja ainoastaan muiden suomalaisten kanssa, mikä taas on minusta jokseenkin hassua. Minulle on alusta lähtien ollut itsestäänselvyys että en tosiaan rupea nirsoilemaan kavereiden kansallisuuden suhteen, ja kyllä olisikin monta hienoa ihmistä jäänyt tapaamatta jos vain suomipiireissä pyörisin. Okei, joitain voi jännittää se englannin puhuminen, mutta ihan turhaan, sillä ei sitä tarvitse täydellisesti puhua. Vaikka itselläni on englanninkieliset lukio-opinnot takana ja juttua tulee kyseisellä kielellä ihan sujuvasti, niin kyllä minunkin puheessani esiintyy välillä niitä kovin pelättyjä kielioppivirheitä (prepositioita en hallitse oikein missään kielessä kunnolla) ja huonoja tai turhan yksinkertaisia sanavalintoja. Yhden asian voin kuitenkin kokemuksesta sanoa: kukaan ei varmasti tuomitse. Ei edes ne joille englanti on äidinkieli. Rohkeasti siis vaan uusia ihmisiä tapaamaan!

Jeppis jepulis, torstaina oli vapaata puoli neljään asti ja muutamat au pairit olivat menossa kahvittelemaan siinä sopivasti aamupäivällä, joten päätin liittyä seuraan. Monta päivää olikin mennyt kovin rauhallisissa merkeissä kun yritin päästä kärryille tehtävistä ja viikko-ohjelmasta, ja omanikäiselle ihmiskontaktille alkoi olla tarvetta. (Näitä tapaamisia muuten löydän aina Münchenin au pairien Facebook-ryhmästä, jonne ryhmän jäsenet ilmoittelevat suunnitelmistaan ja tiedustelevat josko joku haluaisi tulla mukaan.)

Menin kymmeneksi Trachtenvogl-nimiseen kahvilaan jossa yksi viime lauantailta tutuista au paireista jo odottelikin, ja seuraamme liittyi vähän ajan päästä vielä kaksi muuta au pairia. Meitä oli siis neljä: minä, yksi britti ja kaksi jenkkiä.

Kunnon hipsterikahvila, toi takkatuli telkkarissa ja kaikkee

Pyykkien laitto oli vienyt ennen lähtöä sen verran aikaa, että aamupalaksi olin napannut pelkän banaanin. Onneksi Trachtenvogl:in listalla oli kuitenkin valikoima erilaisia aamiaiskokonaisuuksia, ja tilasinkin Gesundes Frühstückin, eli terveellisen aamiaisen. Ei siinä vielä kaikki! Kokojyväleivän, luonnonjogurtin ja tuoreiden hedelmien kaveriksi sopikin mainiosti Weiße Schokolade mit Blaubeere, eli valkosuklaakaakao mustikoiden kera. Ja kyllä, kermavaahtoa myös. Päivän sokerikiintiö yhdessä kupissa, mutta sallittakoon tällaiset herkuttelut reissussa. Niin ja hei olihan se aamiainen terveellinen.

Valkosuklaakaakaooooo! Aamiasien ehdin syödä ennen ku muistin kuvata, mut toisaalta se on kai ihan normaalia?

Aamiaisen jälkeen olikin vielä sopivasti aikaa lounaalle ennen kotiinpaluuta, ja terveellisellä linjalla tietysti jatkettiin. Päivän lounaaksi valikoitui dönerkebab, ja onhan siinä nyt sen lihan lisäksi myös kasa salaattia ja salaatti on terveellistä. Ihan toimiva logiikka. Ai mitä, se liha on hirveän rasvaista ja suolaista? Hyshys.

Kebu ja limu yhteensä 4.80€, not bad.

Loput siitä torstaipäivästä kuluikin muksua vahtiessa. Rankat duunit vaatii kuitenkin rankat huvit ja eilen kasasimme sitten porukan illanviettoon viikonlopun alkamisen kunniaksi. Minä, kaksi brittiä, yksi gerogialainen ja PRKL TOINEN TOVERI SUOMALAINEN. Tämä toinen suomalainen oli opiskelija, ei au pair.

Ensimmäiseksi suuntasimme Hauptbahnhofin lähellä sijaitsevan Euro Youth Hostelin baariin, joka on kuulemma melko suosittu au pairien illanviettopaikka. Baarissa pyörii paljon nuorta ja kansainvälistä väkeä, hinnat eivät ole tuhottoman korkeat ja tunnelma on viihtyisä. Tanssibaari se ei ole, mutta ei haitannut. Menimme baariin happy hourin aikaan joten silloinhan ostetaan niitä halpoja juomia eikä hytkytä musiikin tahtiin.

Baarissa tapasimme kolme jenkkipoikaa, jotka olivat lomilla armeijasta. Ihan hauskoja tyyppejä, vaikkakin välillä myös aivan douchebageja. Olen tavannut au pair-aikanani monta oikein mukavaa jenkkityttöä, mutta nämä jätkät taas olivat enemmän siitä stereotyyppisestä päästä. Vastustivat Obamaa joka haluaa ottaa aseet pois, eikä sanaakaan siitä että herra presidentti yrittää saada kaikille amerikkalaisille kunnollisen terveydenhuollon. Pöh. Kyllä on armeija ja Afganistan tainnut sekoittaa poikien päät. Eipä siinä mitään, roikkuivat seurassa koko illan ja vaikka ensin väittivät olevansa kovin köyhiä nuoria, tarjosivat illan aikana parit juomat.

Illan vähiten epäedustavaa kuvasatoa Kiliansin jonossa

Euro Youth Hostelin jälkeen siirryimme vielä pienen kävelymatkan päässä sijaitsevaan irkkubaariin Kiliansiin. Pari tuntia siellä, ja sitten 2.27 viimeiseen junaan ja nukkumaan. Taas olin iloinen etten majaile missään pusikossa, niin on näinkin helppoa hillua pitkään ulkona. Edellisellä reissulla oli ikävää kun piti aina olla ajoissa siirtymässä kämpille, ellei halunnut kulkea takseilla tai löytänyt yösijaa kaupungista.

Tästä koneen ääreltä sitten taas uusia tyyppejä tapaamaan, vapaa-aika on jees!

-Sini