Sairasta meininkiä!

Täällä sitä yks au pair vaan kärsii flunssasta. Lieviä oireita oli pitkin viime viikkoa, melkein se menikin jo kokonaan pois mutta nyt se sitten iski kunnolla. Kuumetta ei ole, mutta ärsyttävää yskää, käheää ääntä ja yleistä tukkoisuutta. Lievästi lamauttava olotila, mutta lääkkeet ja pitkät päiväunet ovat saaneet fiiliksen ihan kohtuulliseksi. Tämän siitä kai saa kun käyttää lähes pävittäin julkista liikennettä ja hilluu viikonloppuisin yöt läpeensä kaupungilla.

Niin että miten se viikonloppu meni? Ihan hyvin. Perjantaina tapasimme muutaman au pairin kanssa vanhalla tutulla Euro Youth Hostelilla, josta siirryimme Odeonsplatzille. Oli nimittäin die lange Nact der Architektur eli näin kotimaiselle kielelle käännettynä Arkkitehtuurin pitkä yö. Tapahtuma kesti iltaseitsemästä keskiyöhön, mutta itse aloittelimme kiertelyä vasta noin yhdeksän aikaan. Tapahtuman aikana osallistujilla oli mahdollisuus kiertää busseilla eri reittejä ja vierailla useissa eri arkkitehtuurikohteissa. Kiertoajelubussit ja suurin osa vierailukohteista olivat ilmaisia, ja eri reittivaihtoehtoja oli huimat yksitoista.

Ensimmäiseksi lähdimme turkoosille reitille ja päädyimme Werk 3 im Werksvierteliin. Kyseinen kohde oli vielä rakenteilla, ja kohteen ideana olikin esitellä, minkälaiseksi alue tulee kehittymään ja mitä siellä tulee olemaan. Ihan mielenkiintoinen kohde sinänsä, paikalla soi hämyinen lounge-musiikki ja ihmiset siemailivat hienostuneesti viiniä.

Hyppäsimme sitten seuraavaan paikalle saapuvaan bussiin ja päädyimme Bayerische Landtagille, eli ööööö... miten sen nyt kääntäisi, ehkäpä Baijerin valtiopäivätalo. Oikein mahtava ja upea rakennus, näitä isoja ja koristeellisia kohteita on aina mukava käydä katselemassa. Aina ne vain jaksavat säväyttää mahtipontisuudellaan. Infopisteeltä nappasimme vielä mukaan hienot pinssit, joissa komeilee Baijerin vaakuna. Tämän kotiosavaltiomme vaakuna siis.

Landtagin jälkeen tarkoituksemme oli vielä kiertää oranssia linjaa kulkevalla bussilla katsomaan HighLight Towerseja, mutta tässä vaiheessa kello oli jo melkein kaksitoista ja tapahtuma oli loppumaisillaan, Ehdimme oranssin linjan viimeiselle kierrokselle, mutta tornit olivat jo suljettu. Viimeinen bussiajelu olikin sitten osaltamme lähinnä sightseeing-kierros ja tornit näimme vain ulkopuolelta, mutta eipä se mitään, ihan hauskaa sekin. Arkkitehtuurin jälkeen sitten kotiin ja nukkumaan, uusi päivä oli edessä.

Lauantaina pitkän yön jälkeen iloinen herätys yhdeksältä, kun muksu tuli kertomaan että on aamu ja hän haluaa leikkiä kanssani. Taisi perheen äiti vähän suutahtaa muksulle, eihän au pairia saa vapaapäivänä käydä herättämässä. Jatkoin unia mutta sama toistui vielä kymmeneltä, ja taas piti kertoa että au pairilla on vapaapäivä.

Heräsin kyllä lopulta ja pelasin aamupalan jälkeen vähän Monopolya, mutta iltapäivällä lähdin sitten shoppailemaan kahden kaverin kanssa. Launatain ostossaalis jäi hieman laihaksi, mutta toisaalta olen kyllä ehtinyt kuluttaa tähän mennessä jo ihan sievoisen summan rahaa. Ostin H&M:stä huivin, sekä Deichmannilta korolliset nilkkurit, joita olin jo keskiviikkona katsellut, mutta jotka vielä silloin jätin ostamatta. Deichmannilla on muuten oikein laaja valikoima erilaisia kenkiä, joita ei ole hinnalla pilattu. Siinä taas matkailijoille vinkkiä!

Shoppailun jälkeen minä ja toinen kavereista siirryimme taas kerran Euro Youth Hosteliin, jossa tapasimme viime viikolta tutut jenkkiarmeijapojat. Olen myös saanut selvyyden heidän oleskeluunsa Saksassa: Eivät he lomamatkalla olekaan, vaan täällä Baijerissa, jonkin matkaa Nürnbergistä pohjoiseen on Yhdysvaltojen armeijan tukikohta. Erikoista, heti ensimmäiseksi ei tulisi mieleen että sellainen löytyisi Saksasta. Kaikkea sitä oppiikin kun maailmalla kiertää Täällä aremijan väki sitten harjoittelee, ja kaiketi jossain vaiheessa voi myös tulla kutsu kentälle. Nuoresta iästään huolimatta osa näistäkin tyypeistä on ollut esimerkiksi Afganistanissa.

Välillä kyllä ihmettelemme, miksi hengaamme näiden armeijapoikien kanssa, sillä jotenkin se niiden sellainen yleinen mölyäminen käy välillä hermoille. Au pairien kanssa kuvailemmekin tilannetta niin, että 60% ajasta he ovat ihan hauskaa seuraa, kun taas loput 40% ajasta tekee sitten mieli vain facepalmata heidän jutuilleen. Yhdellekin kovasti selvensin muutamaa sukupuolten välistä tasa-arvoasiaa, muun muassa sitä että naisia ei aina kiinnosta kokata eikä se ole missään määrin naisten velvollisuus. No joo, ehkä tässä on kyse lähinnä kärjistyneistä kulttuurieroista, jäbä ymmärsi pienen väännön jälkeen pointtini, ja minä taas yritin ymmärtää hänen taustojaan ja näkemystään. Kiinnostaviahan nämä tällaiset keskustelut oikeasti ovat kun keskustelijoilla on erilaisia mielipiteitä.

Ajoittaisesta itsepäisestä tasa-arvomölinästä huolimatta tulee vastaan myös niitä hetkiä kun sitten sorrun kaksinaismoralismin pimeään maailmaan. Yksi näistä hetkistä tuli vastaan kun siirryimme Kultfabrikin klubeille. Kultfabrik sijaitsee Münchenin itäisen rautatieaseman eli Ostbahnhofin lähellä, ja alueelta löytyy neljä eri yökerhoa joihin kaikkiin pääsee samalla rannekkeella. Jätkät maksoivat 6€ sisäänpääsystä, kun taas naiset pääsivät ilmaiseksi. Kieltämättä en viitsinyt valittaa sillä hetkellä miespuolisten bilettäjien kokemasta sorrosta joka perustui heidän sukupuoleensa (niin koska tasa-arvon pitäisi toimia kahteen suuntaan) vaan hiivin sisään tyytyväisenä säästetystä rahasummasta. Baaritiskilläkin se vahva ja itsenäinen nainen jolla on varaa kustantaa omat juomansa jää hyvin usein pimentoon ja otan tyytyväisenä vastaan tarjotut juomat. Yhyy, olen paha ihminen.

No siinä sitten biletettiin ja pakko sanoa että näillä jenkeillä oli kyllä moovit kohdallaan. Heihin verrattuna suomalaiset jätkät jammailevat tanssilattialla lähes paikallaan, tällaista meininkiä en ole aiemmin nähnyt! Kiva oli itsekin päästä vaihteeksi tanssimaan, aiemmin kun on tullut hengattua istuskelubaareissa. Ilta jatkui ja viimeinen juna meni ohi, joten kaiken päätteeksi piti vielä odotella aamun ensimmäistä S-bahnia pari tuntia. Pari tuntia unta kotosalla ja sunnuntaina vielä iltapäiväkahvit. Pikkuhiljaa alkaa jonkinlainen kaveriporukka vakiintumaan, tai jos ei ihan tietty porukka niin ainakin muutamat kaverit ovat lähes aina mukana. Hauskaa on edelleen, pakko sanoa.

Jos sitä nyt tämän viikon ottaisi rauhallisemmin ja parantelisi flunssaa. Viikonlopunkin voisi vaihteeksi kuluttaa muualla kuin baareissa, sillä vähän on sellainen fiilis että biletyskiintiö rupeaa olemaan hetkellisesti täynnä. Rajansa kaikella. Jos sitä saisi itseään paranneltua vaikka sen verran että lähtisi jollekin pienelle päiväretkelle? Suapi nähdä.

-Sini