Lento vei perille

Matkahan meni oikein hyvin, kiitos kysymästä. Helsinki-Vantaan terminaali 2 oli hieman ruuhkainen, siinä alkuillasta kun lähtee kaikki Aasian kaukolennotkin. Höhöhö, juntit jää jonoihin pyörimään, sillä vähän kun tajuaa mennä syrjään siitä kaikkein keskeisimmältä aukiolta, niin löytää riveittäin tyhjiä lähtöselvitysautomaatteja, eikä itsepalvelu-baggage dropiinkaan tarvinnut jonottaa. (Laukku muuten painoi vain 20.7 kg!) Turvatarkastuksen läpi vaan sitten ostoksille. Edellisellä reissulla en ostanut mitään suomalaista karkkia matkalle, ja sinänsä pärjäisinkin ihan hyvin ilman, mutta kun mieleeni muistui kuinka hyvältä synttäripaketin mukana saapunut Fazerin sininen maistuikaan, lähti myymälän hyllyltä kaksi levyä mukaan. Niiden lisäksi vielä paketillinen ksylitolipurkkaa, sitä kun ei Saksasta löydy.

Ennen lentoa kun oli vielä sopivasti aikaa, käväisin kahvilan puolella. Lentokentille tyypilliseen tapaan kaikki oli törkykallista, mutta päätin kuitenkin törsätä vielä yhteen Pingviini-tuuttiin. Pitihän sitä nyt pala Suomen makumaailmaa vielä saada ennen lähtöä.

Jätski sulaa jos sitä ei syö nopeesti, but first let me take a selfie.

Lentokone oli melkeinpä täynnä, minä ja muut bisnesmiehet kun tykkäämme hyödyntää Finnairin suoria lentoja. Suunnitelmani oli nukkua koko lennon ajan, sillä edellisen yön huonojen unien ja pakkauspaniikin jälkeen olo oli aika väsynyt. Eihän siitä nukkumisesta kuitenkaan mitään tullut, kun ne lentokoneen tuolit ovat niin epämukavia, ja ensimmäisen torkutun tunnin jälkeen päätin jo luovuttaa.

Eipä siinä mitään, pieni torkkuhetkikin piristi, ja tarjoilu oli alkanut. Ilmaista ruokaahan Finnair ei kylläkään enää tarjoa, vaan yhtiö on siirtynyt maksulliseen Sky Bistro-menuun. Tästähän asiakaat närkästyivät - Finnairistahan on tullut ihan halpalentoyhtiö! Selailin valikoimaa ensin vain mielenkiinnosta, mutta vähän aikaa mietiskeltyäni tulin tulokseen, ettei pieni palukka olisi pahitteeksi. Savulohiwrap sitä paitsi näytti esitteessä kovin houkuttelevalta.

Maksoin wrapista huimat 7,50€ (ei nyt niiiin hirveän paha hinta), ja yllätys oli vain positiivinen. Siinä wrapissa oli oikeasti ihan reilusti lohta ja muihin täytteisiin yhdistettynä maku oli todella hyvä. Ei lopulta haitannut maksaa tarjoilusta, kun rahalla sai kuitenkin lentokonetasoon nähden laadukasta sapuskaa sen viikkokaupalla säilytyksessä pyörineen kuivan vehnähötöpalleron sijaan. Taisipa tarjoilut maistua muillekin, sillä lähes jokaiselta riviltä joku osti jotain. Finnairille plussat siitä, että jos tarjoilu kerran maksaa, niin rahaa vastaan saa sentään jotain kunnollista!

Joo, saavuin Müncheniin ja laukkukin tuli samalla lennolla mukana (toisin kuin syksyllä kun palasin Suomeen), ja täällä sitä nyt ollaan Riemerlingissä, Münchenin esikaupunkialueella. Tämä on sellaista tiheään rakennettua lähiöaluetta, pääasiassa omakotitaloja. Perheen isä on työmatkoilla, joten tähän mennessä olenkin tavannut vain perheen äidin ja pojan. Poika on todella reipas ja aktiivinen, heti leikkimässä au pairin kanssa ja kertomassa juttuja. Perheen äitikin juttelee mulle tosi paljon ja kyselee kaikenlaista, mitä haluan syödä, tehdä, ja niin edelleen. Eilen oli hieman jo perehdytystä perusasioihin, ja tänään aamulla käytiin sitten pojan päiväkodissa näyttäytymässä, jotta hoitajat sitten tietävät kuka poikaa tulee hakemaan iltapäivällä. Muuten tänään on ollut ihan rauhallista, on ollut aikaa levätä ja asettautua. Huomenna käydään ostamassa julkisen liikenteen lippu, ja tsiigaillaan vähän mitä muuta alueelta löytyy. Tähän mennessä kaikki ihan jees. Ulkona tuulee kovaa, mutta kylmä ei ole, ja sään pitäisi parantua huomiseksi.

Eipä tässä tämän kummempia!

-Sini