Kaikki ei aina toimi Saksassa

Illuusio saksalaisesta tehokkuudesta murenee hyvää vauhtia pala kerrallaan. Yksi läntisemmässä Saksassa asuva kaverini on sanonut että kaikki johtuu vain siitä että asun Baijerissa, Baijeri ei kuulemma ole oikea osa Saksaa. Mene ja tiedä sitten miten muualla kaikki sujuu. Tässä postauksessa esittelen muutamia tilanteita, joissa toimivuus ja tehokkuus ovat olleet vain tyhjää sanahelinää sekamelskan varjossa:

• Joskus minulla oli käsitys että saksalaisten valmius käyttää englantia on kohtuullisen hyvä. Suurkaupunkien keskustoissa asia pitääkin aika hyvin paikkansa, mutta auta armias jos lähdet vähänkin ydinkeskustan ulkopuolelle. Samantien saat varautua siihen että on pärjättävä niillä vähäisillä saksan taidoilla. Nuoremman sukupolven kielitaito on tietysti usein parempi, jolloin esimerkiksi vaatekaupoissa ja ravintoloissa on mahdollista saada kohtuullisen helposti palvelua vaikkei saksaa osaisikaan, mutta kun vaikka haen muksua tarhasta, koululta tai kavereilta leikkimästä niin käytännössä aina sönkkään tätä paikallista kieltä saadakseni tarvittavat tiedot selville. Niin ja se syksyinen taksiepisodikin oli perin tuskaisa. Kielen oppimisen kannalta tietysti hyvä, mutta jos ei vaan kertakaikkisesti ymmärrä tilanteessa mitään niin paljon turhautumista on luvassa.

• Saksalaiset taitavat lakkoilla aika usein. Itse en päässyt syyskaudella kokemaan Münchenin kaupungin julkisen liikenteen lakkoja johtuen syrjäisemmästä sijainnista, mutta Suomeen palatessa Lufthansan lakkoilijat toivat jännitystä kotiinpaluuseen. Lensin SAS:n koneella mutta lento lähti Lufthansan terminaalista, ja lopputulos oli se että matkalaukkuni ei tullut mukanani Suomeen. Toisaalta laukku saattoi myös jäädä Osloon lyhyen vaihtoajan takia, mutta epäilen silti matkan ensimmäistä lenkkiä heikoimmaksi. En ollut ainoa Münchenistä Oslon kautta lentävä jonka laukku ei saapunut Suomeen, ja laukun palauttaminen Suomeen kesti sen verran että Oslosta olisi varmasti tullut nopeammin. Illan aikana laukku paikannettiin ja seuraavana päivänä se toimitettiin kotiovelle. Onneksi, sillä Suomessa oli melko kylmä ja talvitakkini olivat juurikin laukun sisällä.

• Suomen byrokratiako hirveän turhauttavaa? Asioikaapa Saksassa. Palkanmaksua varten minulle piti luonnollisesti avata oma pankkitili ja prosessi piti aloittaa ajoissa, sillä tilin aukeaminen kestää helposti kaksi viikkoa. Kyllä, kaksi viikkoa siihen meni, ja sitä ennen piti täyttää liuta kaikenlaisia jänniä papereita. Suomessa jos haluan tilin auki niin kävelen pankkiin ja se avataan saman tien. Tiedä sitten mikä on asian helppouden laita Suomessa asuvilla ulkomaalaisilla, mutta kuvittelisin että ei ihan näin hankalaa kuitenkaan. Onneksi minun onnellisen ei tarvitse täällä oleillakseni pyöritellä viisumiasioita, kiitos ja ylistys EU!

• Saksalaiset ja raha eivät yksinkertaisesti vain natsaa, ei sitten millään (höhöhö saksalaisilla ei natsaa höhöhö huono vitsi). Mitä muovivaluuttaan ja sähköiseen rahaan tulee, tämä tehokkaaksi väitetty kansa ei ole vielä sisäistänyt homman syvintä olemusta. Ympäri Eurooppaa olen matkaillut Visa Electronin kanssa ja välttynyt suuremmilta maksuongelmilta, mutta sitten tulen Saksaan jossa kaiken pitäisi toimia. No ei toimi Visa Electron ei. Automaatista saan nostettua kortilla rahaa, mutta maksaminen ei onnistu.

• No nyt on sentään se saksalainen pankkikortti ja maksaminen on helppoa? No en nyt sanoisi ihan niinkään. Käteistä kannattaa aina varata mukaan muutamia kymmeniä euroja, sillä täällä ei ole tapana maksella pikkuostoksia kortilla. Tässä yksi päivä olin kaupoilla ja ostin kolmen euron alepaidan, meinasin ensin maksaa kortilla kuten Suomessa saattaisin tehdä - kotimaassa kun harvemmin kantelen käteistä mukana - mutta myyjä kysyikin että onko käteistä. No okei, en sitten maksa kortilla! Joissain ravintoloissa ja baareissakin on raja, että esimerkiksi alle 25€ ei pysty maksamaan kortilla.

• Kertana muutamana olen tilannut paikallisessa baarissa oluen kanssa ruokaa. Kertana muutamana on tilatussa ruuassa myös ollut pikkuvikaa, jonka selvittely on ollut turhankin vaivalloista. Tilasinpa eräänä iltana tomaattikeittoa, joka tuotti pettymyksen, sillä osa keittoon kuuluvasta mozzarella oli jäässä. Jäässä! Valitusta tarjoilijalle, joka vei viestin kokille joka pahoitteli asiaa. Eipä nälkäistä paljon pahoittelut lohduta, piti itse kertoa tarjoilijalle että haluan joko uuden keiton tai alennusta nykyisestä. Tarjoilijan piti tiedustella asiaa pomolta tai joltain, ja ehkä kymmenen minuuttia myöhemmin sain lupauksen alennuksesta. Ei tällaisen selvittelyyn olisi Suomessa mennyt näin kauan, vaan automaattisesti olisin saanut uuden keiton tarvitsematta edes kysyä. Toinen tilanne sattui kaverin kohdalle. Hän tilasi burgeriin extrajalapenot, mutta niitä ei näkynyt. Jalapenot olivatkin eksyneet toisen porukassa olevan lautaselle, mutta asiaan emme kiinnittäneet huomiota, sillä luulimme että jalapenot kuuluvat burgeriin jonka lautasella ne olivat (you know, kun se oli muutenkin sellainen texmex-burgeri). Raflan mokahan se oli, mutta veloitus mokasta tuli kaverille. Alle euron lisämaksu, mutta periaatteen vuoksi sekin tuntui hölmöltä maksaa.

• Jo matkailijakin huomaa nopeasti että Saksa ei todellakaan ole ilmaisen wifin luvattu maa. Joskus on ollut ongelmia wifin kanssa ihan hotellissakin! Jos ilmainen wifi jostain kaupungilla löytyykin, se vaatii hyvin usein sisäänkirjautumista johonkin palveluun tai jotain. Edes pikaruokaloiden tai Starbucksien wifin varaan en menisi laskemaan, kuten monissa muissa maissa voisin tehdä. Joo joo, ei sitä Facebookia koko ajan tarvitse selailla, enkä siksi sen wifin perään haikaile. Nettiyhteys vain helpottaa kavereiden kanssa kommunikointia huomattavasti, ja olisipa kiva pystyä tarkistamaan vaikka juna-aikataulut silloin kun saksalaisella sim-kortilla varustettu puhelin päättää sammua. Näinhän tapahtuikin kerran ja silloin myöhästyin junasta.

On täällä monia toimiviakin asioita, niistä ehkä juttua joskus tulevaisuudessa. Paino sanalla ehkä. Viikonloppuja kaikille!

-Sini