Kaikki au pairit tietävät sen tunteen kun välillä on hankala rentoutua kunnolla. Yksi aupparoinnin rankimmista puolista onkin se, että käytännössä asuu työpaikallaan. Kun työkseen vahtii lapsia ja ylläpitää talon siisteyttä, niin vapaapäivinään kaipaa usein omaa rauhaa. Siksi onkin hieno tunne voida kerrankin olla aivan yksin. Voi lojua ympäri kämppää ilman että on kenenkään tiellä, tai hillua yöpuvussa puolille päivin. Vaikka vapaapäivänään ei lähtisi ulos talosta, kukaan ei siltikään pyydä leikkimään tai auttamaan ruuanlaitossa. Ei tarvitse vetäytyä omaan huoneeseensa ottaakseen rennommin. Ollessaan pitkiä aikoja yksin koko talossa sitä tuntee olevansa kunnolla vapaalla. Voi tehdä olonsa kotoisaksi.
Perhe lähti siis Frankfurtiin tuttavia tapaamaan. Olivat unohtaneet mainita asiasta minulle, ja sainkin tietää reissusta vasta perjantaina, kun perheen äiti tuli normaalia aikaisemmin kotiin. Eipä sillä että olisin tietoa tarvinnut aiemmin, ihan mukava viikonloppuyllätys se oikeastaan oli. Pari tuntia perhe pakkaili tavaroita ja syötiin vielä lohipastaa. Au pair-kaverit eivät olleet suunnitelleet kummempaa menoa, joten suurta kutsumusta ei kaupungillekaan ollut. Illan kulutinkin sitten lojuen olkkarissa leffaa katsellen. Leffaeväänä oli omnomnomnom - suklaavanukasta. Nauroin kovaan ääneen silloin kun huvitti, eikä ketään häirinnyt.
Lauantaina nukuin pitkään ja talo oli edelleen hiljainen kun heräsin. Ei astioiden kolinaa, ei kenkien töminää, ei puheen sorinaa, ei mitään. Huoneeni sijaitsee samassa kerroksessa kuin olohuone ja keittiö, joten yleensä kuulen kaikki aamuiset äänet. Koko päivää ei kuitenkaan huvittanut oleilla yksin, mutta illalakaan en viitsinyt lähteä baariin sunnuntaisen kesätyöhaastattelun vuoksi. Kysyin siis perheeltä, josko saisin kutsua pari kaveria tänne hengaamaan. Lupa tuli, ja kaksi kaveria innostuivat tulemaan kun lupasin leipoa heille omenapiirakkaa. Kävin marketissa shoppailemassa puuttuvat ainekset ja palasin kämpille hengaamaan. Jonkin aikaa käytin myös työhaastattelun ennakkotehtävän valmisteluun, joten senkin puolesta oli hyvä pysytellä poissa kaupungilta.
Omenapiirakka ennen ja jälkeen uunin
Siinä viiden ja kuuden välillä kaverit saapuivatkin tänne. Aloitimme heti uunituoreella omenapiirakalla, joka muuten onnistui harvinaisen hyvin, vaikka itse sanonkin. Pohja oli pehmeä, kiitos kermaviilin tai hapankerman, ota nyt noista saksalaisista purkeista sitten selvää. Piirakan kanssa oli tietysti vaniljakastiketta, joka olosuhteiden pakosta piti tehdä sellaisesta maitoon sekoitettavasta jauheesta. Kovasti yritin etsiä sieltä lähimarketin maitotuotehyllystä sellaista "tuoretta" vaniljakastiketta, Suomessahan niitä löytyy montaa merkkiä. Saksassa valmis vaniljakastike ei ilmeisesti ole mikään yleinen juttu, sillä ei sellaista löytynyt vaikka kuinka tarkasti ja useasti kävin hyllyn läpi. Vanukkaalta se kastike ennemmin maistui, mutta eipä se piirakan makua kuitenkaan pilannut. Kaveritkin kehuivat kovasti.
Muutamia tunteja siinä kului syödessä ja höpötellessä. Tällaisia iltoja olisi mukava järjestää useamminkin, mutta hankalaahan se on kun kaikki asuvat muiden nurkissa. Koti-illat tulevat vieläpä niin paljon halvemmiksi kuin kaupungilla hengailu, kun ei tarvitse ostaa kallista ruokaa tai useaa olutta saadakseen istua saman pöydän ääressä koko illan. Nämä kaksi kaveria lähtiävät sitten siinä kymmenen jälkeen kotimatkalle (tai muiden kanssa baariin, mitä nyt lopulta päättivätkään), mutta minä jäin tänne. Meinasin vielä viimeistellä ennakkotehtäväni, mutta olin niin törkeän väsynyt että päädyin lopulta ajoissa nukkumaan.
Sunnuntain ruokalistalta löytyi leivitettyä lohta
Sunnuntaina hersin taas kerran hiljaiseen taloon. Söin aamiaisen, avasin läppärin ja viimeistelin tehtäväni, odottelin kahteentoista asti Skypen äärellä, ja sitten haastattelu jo alkoikin. Hyvin meni omasta mielestäni, vaikkakin muutamia odottamattomia killerikysymyksiä tuli eteen ("Mitkä on sellasia asioita sun elämässä joista et luopuis? Tai mistä pystyisit luopumaan? Jos soittaisin sun parhaalle kaverille ja kysyisin että mitkä on Sinin parhaita puolia ja mitä sen pitäis kehittää niin mitä luulet että se vastais?). Tunnin se haastattelu suunnilleen kesti, ja maaliskuun alun aikoihin sanoivat ilmoittelevansa jos töitä on tiedossa ensi kesänä. Nyt pitäisi jaksaa odottaa sinne asti, huiiii jännittää!
Loppupäivä menikin sitten lepäillessä. Katsoin telkkarisarjoja läppäriltä, nukuin päiväunia, kokkailin ruokaa ja niin edelleen. Ihan mukavaa viettää vapaita välillä näinkin. Perhe tuli vähän ennen yhdeksää kotiin ja meni suunnilleen saman tien nukkumaan, itse kirjoittelin vielä vähän yhtä toista blogitekstiä jonka julkaisen myöhemmin, sitten kun olen aivan varma että se on täysin valmis. Nyt vietän rauhallista maanantaipäivää puoli neljään asti, ja sitten haen leikkikaverin tarhasta. Onneksi Yle Areena on julkaissut Sykkeen loput jaksot ennakkokatseluun (ja vieläpä niin että ne ovat katseltavissa ulkomailla), ne viihdyttäköön minua.
Taas se arki alkaa!
-Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti