Kielikurssi on tosiaan nyt ohi. Siinä oli kyllä oma hommansa, mutta olen joka tapauksessa todella tyytyväinen. Juttua tulee saksaksi ihan uudella tavalla, ja vaikka puhuessa ei ehdi (tai viitsi) akkusatiivien ja datiivien miettimiseen aina kuluttaa aikaa, niin ainakin sanavarasto on laajempi ja pystyn tavalla tai toisella selittämään hurjan määrän asioita niin että tulen myös ymmärretyksi. Kehittynyt kielitaito helpottaa myös kommunikointia muksun kavereiden kanssa. Osaan hei nykyään vastata heille useammalla kuin yhdellä lauseella! Nyt vain täytyy ylläpitää kielitaitoa ja mahdollisuuksien mukaan kehittää vielä lisää. Toiselle kielikurssille en kuitenkaan osallistu, on ne sen verran hintavia siellä DeutschAkademissa ja vaativat erikoisjärjestelyjä työaikataulujenkin kanssa. Ja kunhan saan pääsykoekirjat tänne Saksaan asti niin parempi keskittyä niiden lukemiseen!
Olen nyt ollut tässä muutaman päivän vapaalla, pääsiäinen kun on ja perhe lähti viikonlopuksi kylpylään. Eipä ole kovin eksoottisia nämä päivät kuitenkaan olleet, sillä lähestulkoon kaikki kaverini reissaavan pääsiäisenä, sillä heille on sattunut pidemmät lomat tähän pääsiäispyhien hujakoille. Paras au pair-kaverini lähti liftaten Italiaan, yksi kaveri lähti Ljubljanan kautta Zagrebiin, yksi Hampuriin ja Kööpenhaminaan ja muut ties minne! Olenkin nämä pari päivää ottanut rennosti ja nukkunut pitkään, pääsiäisenä kun mikään ei oikein ole auki ja eilenkin oli kehno ja sateinen sää.
Mutta tosiaan, kaksi kuukautta jäljellä! Fiilis on kovin hassu ja hämmentävä. Ehkä syynä on alkuviikon myrskyt ja sateiset säät ja se että kaverit ovat muualla, mutta jossain määrin odotan kovasti Suomeen paluuta. Vähäsen myös kyllästyttää asua omalla työpaikallaan, ja voi mokoma tätä jatkuvaa siivoamista ja putsaamista! Olisi kivaa olla kotona ja lojua rauhassa missä huvittaa, ja riittäisi kun siivoaisi jälkensä "ihan kohta". Suunnilleen kaikki au pairit myös sanovat, että isäntäperheen viikonloppusotkujen siivoaminen ärsyttää. Viikolla au pair pitää keittiön tiptop-putipuhtaana, mutta viikonlopun jäljiltä se on aina törkykunnossa. Kuuluuhan siivoustyöt toki au pairin hommiin, mutta eniten hommassa pännii se, etä tuntuu ettei isäntäperhettä oikeasti kiinnosta keittiön siisteys jos he itse joutuvat asian eteen tekemään jotain. Kyllähän au pair sen hoitaa. Puuh. No okei, siitähän se palkka maksetaan.
Vaikka viime päivät olenkin lähinnä kuunnellut suomalaista musiikkia, syönyt ruisleipää ja käynyt saunassa (onneksi on puoliksi suomalainen isänätperhe), en kuitenkaan kutsuisi tätä fiilistä koti-ikäväksi. En oikeasti halua vielä palata kotiin, en ole itkenyt ikävää kertaakaan enkä aio, eikä tarvitsekaan. Vieläkin on paljon nähtävää! Haluaisin kovasti käydä Prahassa tämän reissun aikana, pitäisi vain löytää sopiva viikonloppu. Haluan myös käydä Salzburgissa, ja ihan yleisesti haluan vain viettää aikaa täällä olevien kavereiden kanssa. Jo pitkän aikaa ajatus näiden uusien ihanien ihmisten jättämisestä taakse on vaivannut mieltä, mutta ajan kuluessa ja reissun lopun lähestyessä se alkaa jo ihan hirvittää. Milloin näen heidät uudestaan, vai näenkö koskaan? Karu totuus on että tämän reissun jälkeen emme todenäköisesti ole enää ikinä tällä tavalla yhdessä. Että pystyisimme samana aamuna sopimaan porukalla tapaamisia ilman sen kummempaa suunnittelua, tai että hetken mielijohteesta voisin ottaa yhteyttä siihen kaveriin jota en ole nähnyt pariin viikkoon. Enhän ole sitä voinut Suomen kavereidenkaan kanssa tehdä pitkään aikaan, mutta tiedän että he eivät katoa yhtä helposti maailman tuuliin. Siksi en halua vielä kotiin, enkä sanoisi kärsiväni koti-ikävästä. Ehkä tämä aupparointi itsessään on se mikä ottaa välillä aivoon.
Suomalaisen au pairin ultimate rentoutumiskammio
Ja niin paljon kuin välillä kaipaankin Suomeen, on tämä ulkomailla asuminen saanut aikaan eräänlaisen levottoman olon. En ole tältäkään reissulta päässyt takaisin, mutta nyt jo mietin mihin voisin lähteä seuraavaksi ja miten. Au pairiksi en ehkä lähtisi uudestaan, vaikka ihan mukavaa hommaa tämä oikeasti onkin ja suosittelisin ketä tahansa hommasta kiinnostunutta kokeilemaan. Rajansa kuitenkin kaikella ja aikansa kutakin. Tai entä jos isäntäperheessä olisi isompia lapsia, lähtisinkö sittenkin? Tai jos olisin ns. "live-out au pair", joka ei siis asu isäntäperheen luona. Niitäkin on täällä Münchenissä muutama. Tai entä jos alkaisin vain säästää matkakassaa ja lähtisin jollekin huikealle seikkailumatkalle? Ehkä reppureissulle Aasiaan tai kiertomatkalle Afrikkaan? Tai road tripille Yhdysvaltojen halki? Jenkeissä pitää kyllä ehdottomasti päästä käymään, sen verran paljon jänniä juttuja olen kyseisestä valtiosta kuullut kavereilta. Kaikki myös kehuvat Las Vegasia, ehkä sekin pitäisi käydä katsastamassa. Tai ehkä säästän rahojani ja lähden tulevaisuudessa opiskeluvaihtoon jonnekin. Silloin pääsisin taas pidemmäksi aikaa ulkomaille. Hirveästi on siis suunnitelmia mutta toistaiseksi matkakassa ammottaa tyhjyyttään.
Entäs tämä Saksa sitten? Kaikkihan sanoivat että "sinne menet ja sinne jäät", ja onhan tämä Münchenin seutu ihan mukavaa. Täällä on varaa käydä vaikka joka viikko kahviloissa ja ravintoloissa, täältä on hyvät yhteyden ympäri Eurooppaa ja yhteiskunta pyörii kohtuullisesti ainakin silloin kun se ei jumita byrokratian rattaissa. Kyllä täällä majailisi mielellään pidempäänkin, mutta kuten mainitsin jo aiemmin, aupparointi saisi riittää. Työtä on kuitenkin hankala hommata ilman kunnollista kielitaitoa, ja kunnollista työtä ei taas saa ilman kunnollista koulutusta. Nyt on vain helpompi palata Suomeen opiskelemaan itselle joku kunnollinen ammatti, enkä toisaalta halua vielä tässä elämänvaiheessa myöskään asettautua yhteen tiettyyn maahan. Levottoman sielun tarivitsee vaeltaa, ja asuinmaata miettiessä iskee kova sitoutumiskammo. Unelmatilanne olisi se että voisin aina sopivin väliajoin vaihtaa maasta toiseen, tai käydä Suomesta käsin viettämässä pidempiä ja lyhyempiä ajanjaksoja maailmalla. Niin että kyllä täällä oleillaan vielä nämä pari kuukautta hyvällä mielellä, mutta surun murtamana ei kotiinkaan palata.
Totorokin nauttii au pair-elämästä Saksan nurmikoilla
Aurinko paistaa Münchemissä ja kevät on hyvässä vauhdissa. Ilmat lämpenevät koko ajan ja ensi viikolla kaveritkin palaavat matkoiltaan. Kyllä täälläkin on ihan hyvä olla.
-Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti