Hakuprosessista

....koska kaikki au pairit joutuvat käymään sen läpi eikä hakeminen ole aina kivaa. Minäkään en päätynyt Saksaan erityisen suoraa tietä.

Hakuväyliähän on monia, ja au pairiksi voi hakea eri järjestöjen kautta, tai etsiä perheen omatoimisesti. Itselleni oli selvää heti alusta alkaen, että en hae minkään järjestön kautta. Järjestöistä on tietysti suuri apu erinäisten järjestelyjen hoitamisessa. Tuleva au pair haastatellaan ja hänelle etsitään useampi mahdollinen perhe, autetaan vakuutusasioissa ynnä muussa sellaisessa. Joskus järjestön kautta hakeminen on jopa välttämätöntä, sillä käsittääkseni esimerkiksi Yhdysvaltoihin ei pääse au pairiksi muuten kuin järjestön kautta (tai ainakin muistan lukeneeni niin jostain?). Au pair-järejstöjen palveluilla on kuitenkin hintansa, joka on kohdemaasta ja järjestöstä riippuen 350-600€ välillä. Koska en ollut suuntaamassa Yhdysvaltoihin, en halunnut (eikä köyhällä työttömällä opiskelijalla ollut varaa) maksaa yhdellekään järjestölle hommasta, jonka pystyisin hoitamaan itsekin.

Aloitin haun toukokuussa ylioppilaskirjoitusteni jälkeen (kyllä, ylppärit toukokuussa koska IB-tutkinto) tavoitteena löytää sopiva perhe kesän aikana. Aluksi hämmennyin kovasti au pair-sivustojen valikoimasta, ja käännyinkin melko pian tätini puoleen. Hänellä on ollut aikanaan au paireja ja ajattelin hänen osaavan auttaa. No, päädyinkin sitten tätini avustuksella hakemaan paikkaa Shanghaissa asuvista suomalaisperheistä Facebookin kautta. Pari viikkoa meni ennen kuin minuun otettiin yhteyttä, kävin Helsingissä haastattelussakin, perhe vaikutti oikein lupaavalta ja Shanghain valot hohtivat jo silmissä. Perheen työkuviot muuttuivat kuitenkin yllättäen, eikä kyseisessä tilanteessa lopulta kannattanutkaan palkata au pairia. Ymmärsin tilanteen, enkä ollut pahoillani, sillä peruuntuminen ei johtunut minusta. Hakuvaiheen opetus: ota ihmeessä kaikki mahdolliset hyödyt irti ulkomaiden kontakteista.

Oli heinäkuu, ja palasin au pair-sivustojen pariin. Googlailin vähän muiden ihmisten kokemuksia ja päädyin luomaan profiinin Au Pair World -sivustolle. Kyseinen sivusto on mielestäni asiallinen ja ilmeisen käytetty sekä au pairien että perheiden keskuudessa. Profiiliin au pair voi määritellä maksimissaan viisi maata, joista hakee perhettä. Aloitin hakemaan paikkaa Irlannista, koska vuosi sitten olin siellä kansainvälisellä leirillä ja ihastuin maahan täysin. Lähetin itse hakemuksia useaan perheeseen - tuloksetta - kunnes eräs perhe otti minuun yhteyttä. Hyvin nopeasti oli Skype-haastattelukin sovittu. Haastattelussa perhe vakuutteli minulle, että olen heidän ykkösvaihtoehtonsa ja että he haluaisivat minut kovasti au pairikseen. Halusivat antaa minulle myös muutaman päivän miettimisaikaa, jotta olisin varma päätöksestäni. Homma tuntui jo omaa varmistustani vaille aivan selvältä, kunnes sitten päivänä jona minun oli tarkoitus vahvistaa pesti perhe ilmoittikin valinneensa toisen ehdokkaan johon he olivat olleet yhteydessä. Pettymys oli suuri, sillä olin saanut haastattelussa käsityksen, että paikka on jo lähes luvattu minulle. En vieläkään tiedä, mikä perheen päätökseen lopulta vaikutti, enkä suutuksissani myöskään kysynyt.

Tässä vaiheessa olin jo niin turhautunut hakemusten lähettelyyn ja kielteisiin vastauksiin että meinasin lopettaa hakemisen kokonaan ja aloittaa työnhaun Suomessa. Pidin pienen tauon, jonka aikana mietin, miksi halusinkaan au pairiksi. Halusin maailmalle. Halusin tehdä jotain aivan uutta. Niin vähän kuin haun jatkaminen huvittikin, laajensin hakua Saksaan. Hain edelleen Au Pair Worldin kautta, ja lähetinpä yhden hakemuksen myös Hoitopaikka.net -sivustolta löytämäni ilmoituksen osoitteeseen. Yhteen hakemukseen vastattiin, mutta perhe ei jatkanut viestittelyä. Eräänä päivänä sitten kirjauduin Au Pair Worldiin, ja minua odotti viesti suomalaisperheeltä. Homma mietitytti alkuun hieman, sillä perheen kaikki kolme lasta olivat teinejä. Yleensähän au pairit hoitavat pieniä lapsia. Päätin kuitenkin vastata yhteydenottoon, sillä erilainen ei välttämättä tarkoittaisi huonoa vaihtoehtoa. Sovimme perheen kanssa puhelinhaastattelun, kaiki näytti jällen lupaavalta, mutta olin varovainen etten innostuisi liikaa. Kaikki päättyi kuitenkin tällä kertaa hyvin ja perhe valitsi minut au pairikseen.

Jos tästä kaikesta viisastuneena pitäisi antaa ohjeita itsenäiseen au pair-paikan hakuun, haluaisin toiselle hakijalle sanoa että:

1. Aloita haku ajoissa! Sopiva perhe voi kyllä löytyä nopeastikin, mutta useimmiten hakiessa kaikki ei mene ihan putkeen.
2. Lähetä paljon hakemuksia, sillä silloin sinulla on myös paljon vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia.
3. Panosta profiiliin. Myös perheet selaavat au pairien profiileja, ja huolellisesti laadittu profiili antaa paljon vakuuttavamman kuvan kuin viidessä minuutissa nopeasti kyhätty sekasotku.
4. Ole joustava hakuehdoissa. Saatat joutua muuttamaan suunnitelmiasi jossain vaiheessa, esimerkiksi juuri kohdemaan suhteen.
5. Ja kun kaikki menee pieleen eivätkä asiat tunnu etenevän, yritä välttää turhautumista!

Onnea tuleville au paireille hakuprosessiin!

-Sini