Kohteessa

Täällä sitä nyt ollaan Saksassa! Eilinen päivä menikin käytännössä kokonaisuudessaan matkustaessa. Aamulla kymmenen aikaa lähdettiin äitin ja siskon kanssa ajamaan kohti lentokenttää. Tunnelma oli hieman haikea, ja siinä viimeisiä tuttuja ihmisiä hyvästellessä tuli taas se tunne että kevään lopulle on mielettömän pitkä aika. Olin suuntaamassa paikkaan, jossa minulla ei ole yhtään tuttua ihmistä.

Lensin perheen nuorimman teinin kanssa Helsingistä Kööpenhaminan kautta Müncheniin. Lennot ja vaihto meni mukavasti jutustellessa, Kööpenhaminassakaan ei ollut kiire, vaan ehdimme myös hieman katsastaa terminaalin kauppoja ja kahviloita. Müncheniin saavuttua pitikin sitten odotella vähän kauemmin, että muiden samana päivänä Suomesta saapuvien perheenjäsenten lennot saapuisivat.

Kun saimme seuraavalla lennolla laukkuvahdin, lähdimme perheen nuorimman ja vanhimman (joka oli yllättäen tullut kentälle vastaan) teinin kanssa käymään lentokentän vieressä sijaitsevassa Besucher Parkissa, joka on eräänlainen pieni teema- ja näköalapuisto. Puistosta löytyy muun muassa vanhoja lentokoneita, leikkipaikka ja näköalakukkula.

Näköalakukkulalta näki suunnilleen koko lentokentän alueen, mukaanlukien kiitoradat. Jonkun aikaa menikin ihan vain katsellessa lentoon lähteviä sekä laskeutuvia lentokoneita.

Münchenin lentokenttä

Besucher Parkista kävelimme takaisin lentokentälle ollaksemme vastassa vielä päivän saapujaa, ja kun kaikki olivat kyydissä, siirryimme tänne Reichlingin kylään. Kyllä siinä vaiheessa jo väsyttikin, kun oli koko päivä matkustamista takana, joten ei muuta kuin asettautumaan omaan huoneeseen ja nukkumaan!

Tänään taas on ollut jonkin verran perhedytystä tehtäviin sekä autolla ajamiseen. Yksi tehtäväni on kuskata lapsia harrastuksiin ja treeneihin, joten on hyvä oppia tuntemaan seudun reittejä. Saksassa liikenne on jotakuinkin samanlaista kuin Suomessa lukuunottamatta muutamia nopeusrajoituksia, mutta suurin mutos kokikin autoa itseä:

BOOM! Tällainen auto on au pairin käytössä! Muutos on suuri (kirjaimellisesti ottaen) verrattuna pikku-Toyotaan ja Citroëniin joilla olen tottunut kotona ajamaan, ja nyt sitten pitikin hypätä tila-auton rattiin. Koosta huolimatta ajaminen sujui ihan hyvin, mitä nyt Landsbergissä onnistuin hieman naarmuttamaan toista sivupeiliä tiukassa mutkassa parkkihalliin ajettaessa. No, sellaista sattuu, eikä kukaan vaikuttanut erityisen vihaiselta. Katsotaan nyt mitä asialle tehdään, pitää oppia ainakin hahmottamaan ison auton koko paremmin.

Huoneesta vielä sen verran, että se on oikein viihtyisä, ja minulla on myös oma kylpyhuone käytössäni. Huone sijaitsee talon pohjakerroksessa, täältä löytyy sänky, pöytä ja kaksi vaatekaappia, ja ikkunasta on nätit näkymät.

Juu, eipä tässä muuta.

-Sini