maanantai 8. syyskuuta 2014

Viikko lähtöön!

Vähiin käy aika Suomessa, ja viikon päästä sitä ollaankin ihan erilasissa maisemissa. Fiilis on tällä hetkellä vähän hassu. Pitkään oli sellainen tunne että kaikki muut panikoivat lähtöäni enemmän kuin minä itse, mutta nyt kun aikaa ei enää ole loputtomiin jäljellä, alkaa lähtö tuntua myös itsestäni todellisemmalta. Hurjinta on ehkä ollut sanoa kavereille ja sukulaisille heippaa ja moikkaa, "nähdään ensi kesänä" sun muuta samanlaista, sillä kaikki tosiaan jäävät pitkäksi aikaa taakse.

Päälimmäisenä tunteena on kuitenkin innostus. Olen jo pitkään odottanut maisemanvaihdosta, ja ulkomaat ovat aina kiehtoneet minua. Vaikka välillä jännittääkin, miten asiat sujuvat uudessa ympäristössä, tiedän olevani menossa oikeaan suuntaan. Sopivin väliajoin joku myös muistuttaa, kuinka ainutlaatuinen kokemus minulla on edessä, ja mahdollisuus joka ei edes tarjoudu kaikille. Nyt pitää keskittyä ajattelemaan, mitä kaikkea Saksassa odottaa, sen sijaan että miettisin, mitä jää tänne Suomeen. Kaivata saa, mutta kaipuu ei saa estää ottamasta kaikkea iloa irti uudesta.

Ja oikeasti maailmakin on kovin pieni nykyään. Yhteyttä ihmisiin on helppo pitää Facebookin, Skypen ja muun sosiaalisen median kautta, joten kaikki ne Suomeen jäävät kaverit ja sukulaisetkin ovat yllättävän lähellä. Olenpa luvannut myös vähän jokaiselle tutulle ja puolitutulle lähettää postikortteja osoitetta vastaan (Kortteihin ja postimerkkeihin taitaakin sitten kaikki taskurahat kulua). Eikä kukaan minua unohda sillä aikaa kun olen poissa, turha huoli!

Kunhan arki rupeaa Saksassa pyörimään kunnolla niin eiköhän se aika kulu hujauksessa - niin hyvässä kuin pahassa.

Näihin tunnelmiin.

-Sini

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti