Oktoberfest 2.0

Taas on yksi viikko kulunut, pääasiassa kotitöiden parissa. Au pairin arki ei tosiaan ole turhan jännittävää, varsinkaan tällaisessa pikkukylässä. Olen kerännyt omenoita ja päärynöitä, keitellyt niistä sitten sosetta, pakastanut niitä, laittanut ruokaa, pessyt pyykkiä ja muuta sellaista perushommaa. Illat ja muu vapaa-aika on lähinnä mennyt kämpillä chillatessa. En oikein vielä tunne lähiseutuakaan niin hyvin että pääsisin liikkumaan itsenäisesti autolla, joten viikoilla on välillä aika yksinäistä.

Raahauduin siis viime lauantaina jälleen kerran Müncheniin etsimään actionia tämän pikkukyläarjen vastapainoksi. Tapasin muita au paireja, pääosin eri ihmisiä kuin edellisellä kerralla, mutta yksi tuttu naamakin oli joukossa. Junani oli taas kerran reilusti ajoissa tapaamisaikaan nähden, mutta kiertelin aseman ympäristössä odotellessani. Kävin hiplaamassa erinäisissä liikkeissä nättejä Dirndl-mekkoja, joihin alkaa näin Oktoberfestin edetessä ilmestyä alennuslappuja, mutta kauneimmat ja koristeellisimmat olivat edelleen melko kalliita (100€ hujakoilla ja siitä ylöspäin). Jäi siis vielä toistaiseksi ostamatta.

Viiden hengen porukkamme (minä, britti, aussi, jenkki ja ukrainalainen) kasaantui sopivasti kymmenen jälkeen Münchenin päärautatieasemalla, mistä suuntasimmekin suoraan festivaalialueelle puoli yhdeksitoista. Teltat olivat taas kerran aivan täynnä, eikä meillä tälläkään kerralla ollut ennalta tehtyä varausta. Kiertelimme aikamme eri telttoja ja Biergarteneita, kunnes totesimme että meidän piti tunkea muiden pöytiin, jos halusimme istumapaikan. Lopulta päädyimme samaan pöytään italialaisporukan kanssa, ja voi mokoma mikä meininki siinä pöydässä oli. Kyseiseen italialaisjoukkoon kuului yksitoista veljestä, joilla oli kaikilla sama isä, mutta ymmärtääkseni eri äidit. Että sellainen joukkio. Veljekset olivat tulleet isänsä kanssa viettämään Oktoberfestiä.

No, ainakin olimme päässeet istumaan, ja ei muuta kuin olutta kehiin! Oktoberfesthan on kuuluisa niistä litran oluttuopeista, ja pitihän sellainen tilata jo ihan kokemuksen vuoksi (vaikka kyllä hyvä olut maistuu muutenkin!).

Kaikilla meillä au paireilla kiersi vuorotellen italialaisten huikea juhlahattu.

Yksi jälleen kameran toisella puolen.

Siinä aurinkoisessa Biergartenissa istuskellessa vierähtikin useampi tunti aivan huomaamatta. Iltalialaiset vieläpä tarjosivat meille lisää olutta ja pretzeleitä, joita sitten jaoimme au pairien kesken. Muut au pairit olivat aivan huippumukavia ja kaikilla näytti olevan todella hauskaa. Kaikki vastailivat vuorollaan italialaisten esittämiin kysymyksiin ja kertoivat omasta maastaan. Yritin itsekin kertoa, että Suomi ei ole aivan jäinen maa, ja että kesät ovat melko lämpimiä, mutta kuulemma +20 astetta ja rapiat ei vastaa italialaista käsitystä lämpimästä. Höh, kyllä suomalainen vaan nauttii siinä kohtaa jo kesähelteestä!

Spatenin Biergarten oli siis kyseessä. Olut ihan jees, ei valittamista!

Iltapäivän edetessä jätimme italialaiset taakse ja vaihdoimme vielä viereiseen pöytään kahden (ihan hyvännäköisen) berliiniläisjätkän seuraan. Taas samanlainen meininki, ihmetellään vuoronperään jokaisen kotimaata, "kyllä Suomen kesä on ihan lämmin", ja lisää olutta kehiin! Taisi siinä istuskellessa toinenkin litra olutta kulua, mutta miksipä ei, iltapäivä oli pitkä ja aurinkoinen. Ja pitihän niille muille näyttää, ettei suomalainen pienestä määrästä hätkähdä!

Myöhemmin porukan britti ja ukrainanlainen lähtivät kotia kohti, mutta me loput jäimme vielä muutamaksi tunniksi. Tosin minä ja aussi lähdimme melkein samaan aikaan etsimään ruokaa sillä välin, kun jenkki jäi hengaamaan berliiniläisten seuraan. Vähän matkan päästä alueen ulkopuolelta löysimme halpaa pitakebabia (4€, ei paha), hotkimme ne, sillä päivän mittaan oli jo ehtinyt tulla nälkä, ja palasimme takaisin festivaalialueelle. Paluumatkan aikana kävi myös ilmi, että meillä on peräkkäisinä päivinä lokakuun alussa synttärit, joten löysin jonkun jonka kanssa juhlia! Festivaalialueelta ostimme vielä puoliksi yhden nutella-banaani-crêpen, joka oli muuten aivan mieletöntä herkkua. Sitten vielä takaisin vanhaan tuttuun Spatenin Biergarteniin, jossa jenkkiystäväisemme odotteli meitä.

Vähän aikaa istuskelimme vielä pöydässä, mutta kellon lähestyessä kuutta aloimme hipumaan kohti päärautatiesemaa. Eiköhän se 6,5 tuntia Oktoberfestiä ollut hyvä päiväsaldo. Päivästä jäi todellä hyvä mieli - vieläpä kun ei tarvinnut ottaa taksia Weilheimista kämpille - ja minulla on vähän sellainen fiilis, että näitä au paireja tulen tapaamaan vielä myöhemminkin. Kertaheitolla unohtui viikolla vaivannut yksinäisyys, kun sain pitää hauskaa uusien kavereiden kanssa. Juuri sitä, mitä olin tältä reissulta eniten odottanut.

-Sini